Meidän aattomme käynnistyy kalkkunan metsästyksellä. Suuntaamme Bastiljen torille toivoen sen olevan auki, vaikka on aatto. Hurautamme paikan päälle metrolla Hotel de Villeltä parissa minuutissa. Lämmintä on +11C.
Bastiljella näkyy olevan joulutivoll ja hullun näköisiä kieputtimia viemässä nuorten päitä riemusta sekaisin.
Tori on aika iso, tai pikemminkin pitkä, ja yleensä sieltä saa kaikkea mitä tarvitaan, niin nytkin. Kalkkunassa valinnanvaraa löytyy kypsään tai raakaan, kokonaiseen tai fileeseen. Samoin kaikkea muuta lihaa kaneista saksiniekkoihin. Meinaa tulla valinnanvaikeus, lihojen, kalojen, makkaroiden, leivosten ja makeisten kanssa. Valmis joulukinkku siivuina maksaa 30€/kg ja kokonaisen paistetun kalkkunan saa loppupäivästä 20 eurolla.
Joulukukiksi ostamme kimpun mistelinoksia, jotka ovat suosittuja täällä, samoin kuin erilaiset orkidea-asetelmat. Päädymme kumminkin punaisiin ruusuihin jotka maksavat vain 3,50€ kimppu.
Torimies liekittää kalkkunan pintaa. (yllä)
Bastiljen tori on auki aina torstaina ja sunnuntaina klo 7-14.30
Illalla lähdemme kirkkoon, mikä on normaalisti ainut must-juttuni joulujen tuoksinassa. Astelemme käskynkkää iltahämärissä tehden lltakävelylenkin joulusuklaan sulattamiseksi. Ensin Notre Damelle, jonka aukio on kokonaan aidattu ja tiukkaan poliisien vartioima. Sisään kiemurtelee pikä jono ihmisiä.
Me pyörähdimme ison nähtävyyden ohitse vain ja siltaa pitkin Île Saint-Louisiin eli Pyhän Ludvigin saarelle sen pienempään kirkkoon, koska se on tässä meitä aika lähellä.
Vain vähän omasta poikkeava joulumessu on jännä kokemus. Tutut laulut Gloo-ho-ho-ho-ho-hooria (lauloin tätä joskus koulun kuorossa), Riemuiten tänne kiiruhusti tulkaa ja Jouluyö juhlayö - kuulostavat yhtä kauniilta ranskaksi. Pienet, vain noin 5-6 vuotiaat Maria ja Josef vielä pienempine paimenineen ja taivaallisine joukkioineen havainnollistavat aika rennosti joulun evankeliumia. Maria on pitkästyä paikallaan istumiseen ja vuoroin haukottelee ja muikistelee naamaansa sillä aikaa, kun pamenoika pyörittää hattuuaan paimensauvansa ympärillä niinkun sirkuksessa, tai heittää kuperkeikkaa alttarin edessä lattialla.
Iso osa messusta täytyy seisoa ja kalkkunan metsästyksestä väsyneet jalat ovat kovilla. Rukoushetken lopussa ristin aina kädet hartaasti toivoen, että pääsis jo istumaan. Edessä olevan miehen ojelmapaperi putoaa lattialle jo alkuvaiheessa messua ja lopun toimituksesta hän nuokkuu.
Joulumessuissa parasta ovat papin puheet, joissa on yleensä aina jotain hyvää sanomaa. Tällä kertaa papin puheesta ei ymmärtänyt kuin sanan sieltä täältä, mutta muut aistit ovat sitäkin herkemmät. Suitsukkeiden vahva tuoksu, esilaulajan kaunis ääni ja ylipäätään laulu raikuu vanhassa kivikirkossa erikoisen kauniisti. Kerätään kolehti, siunataan viini ja leipä ihan pitkän kaavan mukaan. Seuraavaksi pappi ottaa huikan viinistä ja pian keskikäytävällä kiemurtelee pitkä ehtoollisleipäjono. Katselen kirkon taivaallisen kauniita kristallikruunuja, massiivisia koristeellisia kynttilänjalalkoja, oikealle seinustalle rakennettua seimeä ja kokonaisten perheiden lämminhenkistä joulukirkon menoa.
Samalla ajattelen rakkaitani siellä kaukana, kättelen vieressä istuvia tavan mukaan, tartun varamamaa käskynkästä ja tulee tähänkin sydämeen todellinen joulurauha.
Matkalla joulukirkkooan Île Saint-Louisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!