Vuoden vaihtuminen tänä vuonna oli monessa suhteessa erilainen. Täällä Pariisissa kaupunki ei järjestänyt ilotulitusta ja poikkeustilan vuoksi isoja kokoontumisia edelleen vältetään. Champs-Elyseesille porukka kuitenkin tiukkojen turvatoimien valvomana pääsi juhlistamaan vuoden vaihtumista.
Meidän iloksemme busseilla ja metroilla ajelu oli koko päivän ilmaista ja lisävuoroin busseja kulki tiuhaan. Hyppäsimme siis Hôtel de Villeltä bus nro 74:ään ja ajelimme Louvren, Bourcen, Operan, ja Pigalllen kautta kohti Clichyä tapaamaan pariisiystäväämme.
Uuden vuoden ilmaisella bussiajelulla ohi vilahti muun muassa Punainen Mylly eli maailmankuulu Moulin Rouge
Lähikaupasta ostettu kahden euron kuohuviinipullo kassissa iloisesti hölskyen kävelimme loppumatkan kyläpaikkaamme. Aika vierähti taas liiankin nopsaan kuulumisia vaihtaen, viiniä juoden, pikkupurtavaa ja ihanaa supisuomalaista maustekakkua syöden. Samalta suunnalta hamusimme halvat kirpparilöydöt läheisestä Guerrisol-kirpputorikaupasta.
Paluumatkalla kaupunki alkoi täyttyä juhlijoista ja baarit ja kahvilat sytyttivät kynttilänsä ruokailijoita varten. Kaduilla ryyppääviä nuoria tai humalaisia tuli vastaan poikkeuksellisen paljon, mikä ei ole yleistä täällä. Sen sijaan yhtään rakettia en nähnyt enkä kuullut koko iltana mistään. Ei niistä tulevaa tuoksua, mikä on tyypillistä meillä Uuden Vuoden aattona.
Vuosi vaihtui meillä rauhallisesti, lisää kuohuviiniä, Edith Piafin musiikkia kynttilän valossa ja puhelu kotiin 8-vuotiaalle suosikkimiehelle. Tunti ennen h-hetkeä kännykkä alkoi yhtäkkiä kilkattaa viestejä ja vasta tajusin, että Suomessa kello on tunnin edellä! Halasimme kämppiksen kanssa.
Täällä kellon lähestyessä 24:ää olivat seuraavan vuoden lupauset tehtynä. Avasin asunnon ikkunan ja nuuhkin syvään Pariisin ilmaa. Pienellä kotikujallamme pakettiautossa asuva parrakas vanha mies taisi olla jo unten mailla (tai sitten naisissa). Alakerran homobaarissa jytämusiikki koveni, bailut paranivat ja viimeisiä sekunteja laskettiin ääneen. Kaksi nuorta turistia otti selfieitä tyhjällä kadulla ja viereisen salsaklubin ihmiset tanssivat viimeiseen tiimaan, kunnes kellon ollessa tapissa herkesivät poskisuutelemaan toisiaan.
Kadun vastapäätä olevan hotellin verhojen välistä kurkkasi paidaton mies rintakarvoineen kaikkineen. Vilkutimme toisillemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!