Kävelyllä Keski-Ranskassa 2/2: Bourges

Pihakanat hyppelivät maatalojen pihoilla, kun matka Sancerresta jatkui 50km päässä sijaitsevaan departementin pääkaupunkiin Bourgesiin. Kaupunki tunnetaan piispoista, joista eräs, arkkipiispa Henry de Sully laittoi vuonna 1195 alulle projektin, jota tänäkin päivänä vielä ihastellaan: Bourgesin katedraalin. Tämä Saint Stephen's eli Pyhän Tapanin cathedral on Ranskan suurin goottilainen rakennus ja näkyy bussin ikkunasta jo kymmenien kilometrien päähän.

Minusta tämä oli rauhallisempi versio Notre Damesta. Kävelimme lähes hartaana sen massiivisia käytäviä: ei turistilaumoja vaan hiljaista, hämärää ja menneen mystisyyttä. Lasimaalaukset ovat kerrassaan upeita ja niitä on paljon. Kirkkoa kiertää hieno suuri puutarha. Kuukauden ensimmäisen sunnuntain tapaan (kuten kaikkiin valtion museoihin ja monumentteihin)tämänkin kryptaan ja 396 porrasta vievään torniin oli vapaa pääsy eikä muuten tarvinnut jonottaa.

Sillä välin kun haahuilimme suuressa kirkossa, ulkona pieni piskotus muuttui kunnon sateeksi. Klo 14 kiinni menevä Bourgesin Tourist Info oli suljettuna, koska kello näytti jo seitsemää vaille. Niinpä vuorossa oli kävelyä vajaan 70 000 asukkaan kaupungissa vesisateessa, ilman karttaa ja yrittäen olla eksymättä. Kerrankin maman sai suosiolla lähimpään museoon - sadetta pitämään.
Musée des meilleurs ouvriers de France eli Ranskan parhaiden käsityöläisten museo toimii entisten arkkipiispojen talossa ja esillä oli mm. minilouvre-näyttely.
Tuommosen naistaulun minäkin teen sit kun minusta tulee mosaiikkitaiteilija. Tämä on kumminkn Melaine Lanoen hieno luomus.

Keski-Ranskan sydämessä ei niin vaan mennä syömään kun nälkä yllättää. Lounas-ja illallisajan välillä lähes kaikki keittiöt ovat kiinni. Kävelimme tovin, ennenkun löytyi Cafés Monika jonka keittiö oli kyllä kiinni, mutta sateessa uitetutuille turisteille luvattiin kumminkin jotain: Parisian salad eli juustolla, tomaatilla, kinkulla, kanalla ja avocadolla vuorattu komistus, josta riitti hyvin kahdelle. Kahvi ja valtava pala ihanaa juustokakkua kruunasivat kaiken.


Bourgesiin jäi monta paikkaa vielä näkemättä, sen kanaalit ja kukkaispuistot, suihkulähteet ja lammet Jardin Pres-Fichauxissa, jotka näimme vain vilaukselta. Sekä Ranskan suuren finanssipohatan Jacques Coeurin entinen palatsi näyttelyineen.
Paluumatkalla Pariisiin vilkuttivat pienten kylien kauniit jouluvalot, tienvarsilla kymmeniä kilometrien matkalla pyörivät tuulivoimalat ja pimeässä ohi kiitävät luotijunat. Tavoitteeni käydä kaikissa Ranskan 22 alueesta, regionista, läheni tälläkin matkalla hiukan.