Matkalla opas pitää "lyhyen" historiapriefin eli puhua palpattaa lähes koko matkan ja vastailee matkustajien kommentteihin. Tässä vaiheessa harmittaa alkeellinen ranska-taitoni.
Nousemme 2,5 tunnin ajomatkan ja usean tietullin jälkeen ylös 312m merenpinnan yläpuolella olevaan Sancerren kylään.Pienen kylän kiertää hetkessä, semminkin kun monet paikat ovat kiinni, koska on sunnuntai.
Kirkossa on meneillään messu ja siellä näkyy olevan koko kylä, koska kadut ovat lähes aukiot.
Keskusplacella on auki yksi viini-ja gourmet-kauppa, yksi vaatekauppa, ja pieni matkamuistomyymälä tobacco-kaupan yhteydessä.
Kylä on tunnettua viinialuetta, sen reunamia ympäröi suuret rypäletarhat. Suomessa pullo Sancerrea maksaa noin 20 euroa. Täällä saman saa kympistä ylöspäin riippuen vuosikerrasta. Pienten katujen useissa viinikaupoissa saa maistella ja ostaa paikallisia makuja.
Kuuluisin taitaa olla Marnier-Lapostollen omistama Château de Sancerre, sen saman joka tekee Grand Marnier-likööriä.
Kylää kiertää pieni opastettu kierros tour, jossa kerrotaan historiallisia tarinoita 1400-1600-luvun taloista ja linnasta. Matkan varrella on neljä upeaa panoraama-näköalapaikkaa opastauluineen ja huikeat maisemat ympäri Ranskan. Sateen vuoksi näkyvyys ei ollut parhaimpia, mutta siellä se Loire-jokikin kiemurtelee.
Kävelykierroksen jälkeen astumme paikalliseen Cafe des Artsiin, jossa loput kyläläisistä (ne jotka eivät ole kirkossa) istuvat päivän ensimmäisillä huurteisilla. Vaaleanpunaisiin legginseihin ja tiukkaan pitsipaitaan pukeutunut pubiemäntä tarjoilee tomerasti kahvin ja Sancerrea, kun istumme lepuuttamaan jalkoja.
Pienen kylän kaikki asukkaat tervehtivät toisiaan ja jopa turisteja sanomalla ainakin bonjour. Mutta tämän viiksiniekan karvakaan ei värähtänyt, vaikka millä kielellä suhisin kish-kissiä sille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!