Parc des Buttes-Chaumont

Pariisissa on puistoja niin paljon, että joka reissulla voi tutustua uuteen. Tällä kertaa vuorossa oli 19.kaupunginosassa sijaitseva ja aikoinaan viereisen työläiskorttelin asukkaiden virkistäytymiseen rakennettu Buttes-Chaumont. Puisto isolla viheralueella on korkeuseroja, hienoja näköaloja, järvi, luolia, siltoja ja jopa temppeli. Täällä ei näe yhtä paljon turisteja kuin vaikkapa Luxembourgin tai Tuileries'n puistoissa. Hölkkääjiä, lapsiperheitä ja vanhuksia sen sijaan istuskelee puiston penkeillä. Kaupungin sykkeestä sivussa voi syventyä erikoisiin puihin, kukkaistutuksiin, linnunlauluun tai vaikka toimivaan wifiin :-)

J'aime la Loire

Joet on aina viehättäneet mua eriyisesti. Elämän varrella niitä on aina ollut lähellä. Synnyin Kauhajoella, vietin lapsuuttani Tourujoella, asuin nuoruudessa Joensuussa ja nyt samoilen taas Tourujoen rannoilla ja välillä Pariisin Seinen silloilla. Jääkaapin ovea on pari vuotta kaunistanut maisema Loire-joelta, postikortti ja ajatus, joku ihmeen hinku päästä sitä katsomaan. Vihdoin pääsin!
Loire virtasi juuri niin riehakkaasti ja ylväästi kun sen arvolle sopiikin, onhan se Ranskan joista pisin, yli 1000km pitkä.

Ranskan keskiylängöltä Ardèchssasta alkava ja Atlantiin laskeva joki virtaa idästä länteen lähes läpi koko maan. Sen varrella on kovia virtauksia, rotkoja, vesiputouksia, kuin myös monia kaupunkeja, patoja ja lukemattomia sivujokia. 1400-1500 luvuilla joki toimi merkittävänä kauppa-ja purjehdusväylänä. Nykyään sitä sanotaan Ranskan viimeiseksi villiksi joeksi. Monimuotoisen kasviston ja eläimistönsä, puistojen, linnojen ja kultturihistoriansa takia osa siitä on luonnonsuojelualuetta, kuuluu Unescoon ja Naturaan.

Historian saatossa tämä villi joki on hotkinut kitaansa niin siltoja ja patoja kuin taloja ja ihmisiäkin. Rankkasateiden jälkeen tulvissa kuoli 1980 Haute-Loiressa kuusi ihmistä. Silti paikoin se helteellä kuivuu, niin että pohja näkyy. Ja osalta matkaa tämä alkuperältään vuoristopuro virtaa hyvinkin verkkaan. Sen varrella ihmiset pyöräilevät ja pelaavat golfia, tai istuskelevat rannoille rakennetuissa pienissä paviljongeissa haaveilemassa, niinkun minä tein. Maisema ja se tunne oli juuri niin ihana kuin postikortissani.

J'étudie le francais

Kuukauden aikana Pariisissa ehtii lomailun ja kirjoittamisen lisäksi mainiosti opiskella kieltä. Otin kotoa lähtiessä mukaan ranskan vihkoja, joissa on muistiinpanoja puolentoista vuoden ranskan tunneilta ja viikon Nizzan kielikurssilta. Kaikkea eteen tullutta asiaa ei oo millään pystynyt omaksumaan ja nyt on tilaisuus kerrata. Kirjoitan asioita moneen kertaan, opettelen fraaseja ja yritän painaa asioita mieleen. Ja tankkaan sanojen sukuja, feminiinejä ja maskuliineja, enkä koskaan muista onko se un vai une, la vai le.
Tekniikka on myös oiva väline harjoittelussa. Mulla on puhelimessa Parfait-kirja kuunneltavissa, kappaleet ja vocabulary. Tabletilla oon kuvannut jo seuraaviakin kappaleita,etten jäisi omasta, pienestä ja erittäin mukavasta viiden hengen (ope kuudes) kotisuomessa opiskelevasta ryhmästäni jälkeen.Mulla ei ole asunnossa Tv:tä mutta olen ottanut tavaksi katsoa koneelta france3:n uutiset Ile de Francen alueelta, eli paikallisuutiset. Kyllä niistä aina jonkun sanan ymmärtää ja jos ei muuta niin kuvia :-).
Käytännön harjoittelua tulee jatkuvasti, kaupassa, kahvilassa ja vaikkapa retkillä. Oon todennut, että ulkomaalaisten Ranskassa asuvien kanssa on helpompi harjoitella kuin syntyjään ranskalaisten, jotka puhuvat tosi nopsaan ja käyttävät jopa murteita. Muualta tulleet monet ovat joutuneet itekin opettelemaan kielen joskus ja ovat ymmärtäväisempiä. Jokainen pienikin keskustelu ja uusi opittu sana on aaina suuri ilon aihe!
Esitteitä, opasteita ja menuja lukiessa saa joka päivä hyvää harjoitusta. Tunnin pari päivässä varsinaista opiskelua riittää mainiosti jos ei oo koko päivää muuta menoa. Enkä ota asiasta todellakaan näillä vuosilla mitään ressiä. Mun oma tavoitteeni on kartuttaa sanavarastoa, opetella perusasiat ja kohteliaisuutta, opiskella elämää sekä pitää hauskaa. Vähän kerrallaan. Petit à petit.

Châteaux de la Loire: Chambord

Toteutin haaveeni ja kävin tutustumassa kolmeen Loiren laakson kymmenistä linnoista, Amboiseen, Chenonceauhun ja Chambordiin. Kaikki ovat omanlaisiaan, Amboise kuninkaiden linna, Chenonceau tunnetaan daamien linnanna ja Chambord vain metsästysmajana, vaikka se onkin Loiren linnoista suurin ja hulppein.

Pitkän historian, hienojen salien ja kauniiden puutarhojen lisäksi linnat tuntuvat ihmeen eläviltä vuosisatojen jälkeenkin. Niissä järjestetään juhlia, kokit ja puutarhurhurit häärivät työssään ja huoneet on kalustettu tarkkaan alkuperäisen mukaisesti.Osaan linnoituksia pääsee jopa pyörätuolilla tai lasten vaunujen kanssa entistä hevosen kärrykäytävää pitkin.

CHAMBORD 1519

Chambordin linna oli alunperin kuninkaan metsästysmaja, kunnes Frans I päätti rakentaa kunnon palatsin Solognen alueen kosteikoille. Suunnittelussa lienee ollut näppinsä pelissä myös itsellään Leonardo da Vincillä, jonka kuningas oli vasta kolme vuotta aiemmin kutsunut asumaan luokseen Ranskaan.
Vuosisatojen ja vaihtuvien kuninkaiden saatossa linnaa laajennettiin, mutta syrjäisen sijaintinsa takia se oli välillä pitkiä aikoja tyhjän panttina ja rappeutui. Vasta aurinkokuningas Ludvig XIV otti asiakseen kunnostaa linnan taas loistoonsa. Hän vieraili siellä yhdeksän kertaa, joskus teatteriseurueensa Molièren ja kumppaneiden kanssa, viimeisen kerran vuonna 1685.

Palatsin suuruudesta kertoo jotain sen 426 huonetta ja peräti 282 takkaa. Aika suuri projekti on ollut hoviväelle muuttaa palatsiin ruokineen ja tavaroineen ja lämmittää sitä. Osin siitä syystä se jäi unholaan. Silti metsästykseen paikka oli mitä parhain. Linnan ympärillä on edelleen yli 50 neliökilometrin metsäpuisto, Euroopan suurin, villisikoineen, metsäkauriineen ja linnustoineen. Aluetta ympäröi 32km pitkä muuri.

Unescon suojelukohteena linna on nykyään suosittu matkailukohde ja sen metsät ja puutarhat, kasvimaat ja kukkatarhat ihania retkikohteita. Maaliskuussakin täällä näkee paljon pyöräilijöitä. Putiikista saa paikallistuotteita, hilloja, keksejä ja astioita, ja piha-alueen ravintolat ja maison des vins houkuttelee tutustumaan Loiren laakson viineihin. Vuonna 2017 on käynnissä projekti ranskalaisen puutarhan kunnostamisessa alkuperäiseen satojen vuosien takaiseen loistoonsa.

Jutut kahdesta muusta linnasta julkaistaa toivottavasti toisaalla.

Printemps à Paris - Kevät Pariisissa