10 vuotta Taikaa

Tänään tulee kuluneeksi päivälleen 10 vuotta siitä, kun aloin pitää blogia. Olimme lähdössä kinosten keskelle mökille, johon ei tullut eikä mennyt vesiä ja halusin kirjoittaa tuosta seikkailusta.

"Alkukirjoitus 13.1.2008:
Olen vuoden haaveillut omasta blogista ja tässä tämä nyt on. Tarkoituksena on jakaa kokemuksia matkoista, kulttuurista - elämästä. Harrastan kirjoittamista päivittäin, pidän päiväkirjaa ja opiskelen alaa. Otan mieluusti vastaan kommentteja teksteistä.
Asun keskellä kaupunkia, suurehkon työmaan melussa ja keskustan pölyssä. Kivenheiton päässä tosin siintää järvi ja rantaraitti, jota voi kävellä päivittäin. Silti pidemmän aikaa on tehnyt mieli hakeutua hiljaisuuteen, lähelle luontoa ja pois hälinästä. Jokin aika sitten siihen tarjoutui tilaisuus. Kirjoitan tänne kokemuksiani 10 päivän ajalta talvisessa metsämökissä, jonne vesi tulee kaivosta, jos kaivo ei ole jäässä, ja huussitarpeet tehdään pihanperällä. Koko ikäni kaupungissa asuneena olen havainnut itsessäni piirteen hakeutua yksinkertaisiin olosuhteisiin. Näin pääsen perimmäisten asioiden äärelle ja otan etäisyyttä maailman turhuuksiin."

Alkuperäinen tarkoitus on kyllä hyvin toteutunut. Mökkitarinoiden lisäksi vuosien mittaan alkoi tulla yhä enemmän matkatarinoita. "Retroreissu"-ja "kulttuuri"-tunnisteiden alta löytyy melko kattava kulttuuripläjäys ja katsaus suomalaisiin matkakohteisiin. Retkeilimme pienellä 71-vuosimallin Sprite-vaunulla ristiin rastiin rannikkoa ja sisämaata. Rakkaus Ranskaan puhkesi myös lopullisesti kukkaan kahden kuukauden reissulla vuonna 2011, jolloin kirjoitin blogia Pariisin 9.kaupunginosan kattohuoneistossa melkein päivittäin.
Kuntoutumisesta olen myös kirjoittanut paljon ja se kiinnostaa paitsi lukijoita myös monia terveydenalan ammattilaisia. Molemmat asiat matkalla olo ja kuntoutus (toipuminen) rikkovat normaalin arjen rutiineja niin, että se sysää ajatuksia liikkeelle ja pistää kirjoittamaan.

Kymmenessä vuodessa julkaistuja tekstejä on kertynyt peräti 498 kappaletta! Kesken jääneitä luonnoksiakin muutama kymmenen. Vuodet vaihtelevat paljon, paras vuosi oli 2009, kun tuli 93 postautsa. Viime vuosina vauhti on hiljalleen hiipunut, koska on pitänyt tehdä tilaa muille kirjoitusprojekteille, eivätkä niskat ja hartiat kestä niin paljoa koneella olemista.
Lukijoita blogissa on myös vaihtelevasti, aina muutamasta parhaimmillaa 200 lukijaan päivässä! Keskimäärin blogia käy katsomassa 20-30 ihmistä päivittäin, mutta jos linkitän tekstin faceen, nousee lukijamäärä helposti 50-60 kävijään.
Kommenttejakin on vuosien varrella kertynyt 313 kappaletta. Aika paljon mielipiteitä nostatti 2010 vuonna Heinolan Reumasairaalan lopettamiseen liittyvät jutut. Tässä yksi 10.2.2010 otsikolla
Herätkää pahvit.

Blogiin laitettujen kommenttien lisäksi oon saanut tosi paljon hyvää ja kannustavaa palautetta vastaantulevilta tutuilta. Myös (vain) muutama kielipoliisi on purnannut oikeinkirjoitusvirheistä. En ole antanut letkautusten vaikuttaa kirjoitusintooni. Olen epätäydellinen ja oma on blogini. Valitettavan monella ihmisellä jää asiat virheiden pelossa kokonaan tekemättä. Ei miulla.
Kommentointi blogiin on tehty nykyään melko vaikeaksi- ehkä syystäkin. Täytyy todistaa olevansa ihminen eikä robotti. Mutta sitkeimmät pääsevät kyllä perille. Ja jos sinulla on gmailin sähköposti, pääset kirjautuneena paljon helpommin kommentoimaan.

Näin ollen ONNEA 10-vuotiaalle ja nähtäväksi jää mitä tulevaisuus tuo. Alkukirjoituksen mukaan kirjoitin teille elämästäni ja kiitän sydämellisesti heitä, jotka ovat kulkeneet matkoillani mukana.
Kiitän myös ystävääni, joka on oikolukaissut ja korjannut pahimpia kirjoitusvirheitä sekä säntillisesti tulostanut joka ikisen tekstin siististi kahteen paksuun kansioon. Siltä osin muistot, paljon tietoa ja historiaa on nyt visusti tallessa.

KIITOS!