Vähän erilainen joulu

On ollut ilo viettää elämässä erilaisia jouluja; yksin, perheen kanssa, anoppilassa, ulkomailla. Ja taas on takana yksi erilainen joulu. Jäi hössötykset, kaupoissa juoksut ja leipomiset kauas unohduksiin, kun päädyin keskussairaalan leikkaussaliin sievästi esilääkityksen vaikutuksen alaisena sopertaakseni unilääkärille viimeishet houreishet shanat: "Saiskos ihan kunnon unet". Sit mentiin. Välillä havahduin kummaan paukkeeseen ja meteliin, kun rikkinäistä polven tekoniveltä vaihdettiin uuteen. Mitään en kyllä tuntenut puutuneessa polvessa ja vaivuin taas kevyeen horrokseen. Vielä heräämöstä osastolle saavuttua katselin mitä kummallisempia uusia tähtikuvioita kun silmäni ummistin. Tähtisateen lisäksi joulusta muistutti vain kuusi, joka vilkkui potilashuoneen ikkunasta jos viereisellä potilaalla ei ollut tilanne päällä eli väliverho kiinni.

Kivuttomana ja rauhallisin mielin saavuin lasaretista kotiin jossa minua odotti, varmuuden vuoksi, peräänkatsoja. Hoiperrellen astelin huoneiden poikki, puhuin puheluita, joita en myöhemmin juuri muistanut ja nostin muovikorillisen lääkkeitä pöydälle, jossa ne olisi helposti käsien ulottuvilla. Ensimmäiset päivät meni hyvin ja aloin jo haaveilla lisälääkkeiden lopetuksesta. Sitten tulivat yökivut, koska olin aina vain enemmän jalkeilla ja koipi turposi ja muutti väriä. Tätä kirjoittaessa oli jo ollut yksi kivuton yö, minkä lasken eteenpäin menoksi. Jumppari teki kotikäynnin ja antoi läksyn: "Ota alkuun varovasti". Ei muutakun jäitä päähän ja polveen.

Peräänkatsoja eli äitee toimitti jouluruokaa eteen kellon tarkkuudella, kuten äideillä on tapana. Ainakaan siitä ei tämä tervehtyminen olisi kiinni. Kaikki hänet tuntevat tietävät, ettei kyseessä ole hiljainen tapaus. Aloin jo innolla odottaa TV:stä tulevaksi Kauniita ja Rohkeita, päivän kohokohtaa. Enkä suinkaan sen juonenkäänteiden vuoksi vaan siksi, että sen tunnin meillä oli ihanan hiljaista! Muun ajan tuli koko ajan tekstiä, vanhojen muistelua, maailman menon ihmettelyä tai suunnitelmia mitä seuraavaksi syödään! Ja sen hämmästelyä, miten hän on joskus jaksanut tehdä asioita niin paljon enemmän. Se on ollut paljon se. Vieraitakin meillä kävi harva se päivä. Heidän kuullen äiti muisti muun tärkeän asian välissä ilmoittaa, että hänen pitsiset oleiluhousunsa ovat sitten muuten Pariisista.

Perinteisesti olen käynyt joulukirkossa, mutta olosuhteiden takia jouluaamun kirkonmenot katsottiin TV:stä. Ja seuraavana aamuna myös. Ja sitä seuraavana. Kirkko on tainnut muuttaa meille, samoin kun Salatut Elämät. Äiti lukee myös lehtensä hyvin tarkkaan, hän jopa käänsi Keskisuomalaisensa mun luo (pitäiskö olla huolissaan?!). Aamuyöllä kun lehti tipahtaa niin tietää, ettei ole kovin kauaa siihen, kun myös kahvi tipahtaa ja alkaa kuulua uutisia lehden kohokohdista myös omiin korviini. Herättyäni saa sängystä ja lattialta kerätä ylimääräisiä tyynyjä ja lämmenneitä kylmäpakkauksia, joiden kanssa peuhatessa yöt kuluu mukavasti.

Joulusaunakin meillä kyl oli....täynnä tavaraa pyörätuolista, pyykkipussista, jumppavälineistä tyhjiin pahvilaatikoihin. Leikkaushaavan takia sitä ei onneksi tarvinnut alkaa lämmittään eikä tyhjentämään. Kynttilöitä ja jouluvaloja poltimme senkin edestä. Kävipä meillä aattona Pukkikin muorineen. Muutaman kauniin joulurunon jälkeen pukin & muorin jutustelu meinasi kääntyä riettaaksi. Ei oo perinteiset enää korvatunturin väen tavatkaan. Kysyin pukilta, että mitäs sitä on joulun aikana touhuttu. Siihen muori tokaisi topakasti: "Harrastettu seksiä, kun on kerrankin muilta töiltä aikaa!". Ja olivat sentään vasta vierailuringin alkupäässä. Seuraavana päivänä meinas pokka pettää, kun siskon poika ihmetteli, ettei pukki ehtinyt heillä käymään vaan jätti lahjatkin kuistille. Voi sitä Pukkia.

Elikäs nyt ei muutakun puuhaa, pulinaa, pitsihousuja sekä riettain askelin kohti uutta vuotta :)