Oli huojentavaa lukea juttua. Ihan kuin olisi saanut luvan hiljentymiseen (vaikka kyllähän sen jo tiesin!). Muutaman flunssaviikon jälkeen olo oli niin uupunut, että kaipasin todella rauhaa. Niinpä ajelimme mökille.
Järven pinta on tänään ensimmäistä päivää jäässä. Pihan yli lensi kurkiaura, noin 40 pitkäkaulaa matkalla kohti Pohjois-Afrikkaa. Käpytikka tarkkailee pihassa liikkuvia läheisistä havupuista ja koputtaa kuuluvasti etsiessään hämähäkkejä ja hyönteisiä. Se kiilaa kävyn puun koloon tai kaarnanrakoon ja hakkaa siitä siemeniä. Yksi ainoa hiiri jää auton renkaan alle, muuten mökissä on hiljaista siimahäntien suhteen. Pulahdan järveen sulasta rannasta, vesimittari näyttää +4c. Takassa palaa tuli ja valmistan päivällisen; höyryävää tomaatti-nuudelikeittoa ja lämpimiä juustoleipiä.
Mökin naapuriin nousi viime kesänä nähtävyys, Nyrölän tähtikeskus, josta kuuluu illalla meteliä. Paikalla on kallioon louhittu planetaario, kahvila ja terassi, sekä kokous-ja saunatiloja. Käymme siellä kävelylenkillä katsomassa Faaraoiden tähtitaivaita ja päiväkahvilla. Maailmankaikkeuden ihmeiden ja avaruusseikkailujen lisäksi, tai sen vuoksi, paikassa on jotain ihanan mystistä. Johtuneeko siitä, että kallioplanetaarion asukkeihin kuuluvat myös Welho van Allen ystäviensä Leuhuttimen, Vaakku Vanhakuun ja Avaruusneuvos Hexin kanssa. Ystävykset tuovat sopivasti jännitystä mökin marraskuiseen hiljaisuuteen metelöidessään iltaisin tähtien valaisemalla taivaalla.
katso www.kallioplanetaario.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!