sielun ruokaa

Parasta terapiaa hulttiolle yksineläjälle on äidin kotiruoka ja siskon perheen seura. On mennyt viikko vähän räytyessä. Ehkä se Heinolan reissu vaikutti ja huonot yöunet. Nyt alkaa homma palautua hanskaan, eilen opiskelin ja sain tulostakin.

Oma elämäni on ajoittain hyvinkin epäsäännöllistä. Saatan nukkua päivällä, kukkua yöllä, reissata keskellä viikkoa tai harrastella mitä nyt milloinkin. Ei ole päivätyötä tuomassa rytmiä elämään. Kokkailu taas tahtoo mennä munakkaiden tai uunissa lämmitettyjen ranskalaisten ja lihapullien puolelle. Joskus voileivän puputtamiseksi. Varsinkin kiireessä. Kun oikein intoudun, teen jonkun kiusauksen tyyliin valmiit peruna-sipulisuikaleet ja kinkkua tai lohta + kermapurkki ja uuniin. Sitten syön sitä kolme päivää, ja se tulee jo korvista ulos.

Tällä viikolla räydyttyäni aikani (silloin en saa mitään laitettua, ei maistu ruoka, miksen siis laihdu heh?)poikkesin äidin ruokapatojen äärelle. Äippä laittaa työpaikallaan kotiruokaa, joten sinne on hyvä poiketa ihan muina naisina. Aivan tunsin miten kotiruoka - jauhelihakeitto ja vadelmakiisseli tekivät hyvää mielelle ja keholle. Samalla vaihdoimme kuulumiset.
Eilen poikkesin siskon luo. Oman elämän yksitoikkoisuuteen kaipaa lasten hulinaa, ja sitä siellä saa vähän varastoonkin. Lapset ovat ihastuksissaan, kun joku käy ja näyttävät sen myös. Lisäksi osuin taas ruoka aikaan; ruskea kastike maistui taivaalliselta (miksei sitä tuu tehtyä!). Viivyin iltaan saakka. Yhtä oli sattunut lapio silmäkulmaan, toisella oli voimistelunäytös tulossa. Tarha- ja kouluasiat puhuttivat.
Illalla lapset villintyvät, väsyksissään. Se on heidän jokailtainen rutiininsa. Söimme iltapalaa ja katsoimme Idolsia. Mieli oli ihanan piristynyt, kun palasin kotiin. Kiitos siukku. Ja kiitos äiti!

Osaan kyllä valmistaa ruokaa. En satopriäänejä, vaan kotiruokaa. Erityisesti tykkään leipoa, sehän on luovaa jos mikä. Teen sitä liian harvoin nykyään. Tässä kerran päätin alkaa syömään enemmän kasvisruokaa. Pidin kasvisviikkoja, ostin kaalin ja tein siitä joka päivä erilaisia (yksinkertaisia) ruokia tai puputin raakana iltaisin. Yksin asuessa kaalinpää todella kestää viikon! Sitten pidin porkkanaviikkoa. Ostin ison pussin porkkanoita (halvalla!). Tein niistä raastetta, keitin niitä, leivoin porkkanasämpylöitä. Seuraavaksi oli punajuuriviikko. Kiikutin kaupasta purkin kuutioituja punajuuria. Ihan paras oli kun keksi uuden ruoan siitä: punajuurimunakkaan! Laitoin väliin sinihomejuustoa (etten liikaa laihdu), mausteita ja punajuurta. Voi vautsi se oli hyvää. Olin varsinainen keksijäkokki, kun ihan ite ylsin noinkin huimaan improvisointiin.
Tosin se punajuuripurkki on vieläkin jääkaapissa...
Mutta kokeilkaa ihmeessä!