Lutukoita ja muita

Löysin mökiltä pölyttyneen luonto-oppaan jota tutkin aikani kuluksi. Ärsyttää kävellessä, kun ei muista tavallisimienkaan kukkien nimiä (lintsasin biologian tunneilta, myönnetään). Siis päätin kesäopiskeluna opetella kasvien nimiä. Eräs kirjoitusopas kehoittaa opettelemaan ulkoa paikkojen, kasvien, eläinten ym nimiä, koska se harjoittaa tarkkaa ilmaisua. Kirjoittaessa ei pitäisi sanoa puu vaan koivu, ei lintu vaan västäräkki. Puu ja lintu ovat epätarkkoja ilmaisuja. Joka päivä siis viisi kasvia. Se on sopiva määrä tähän ikään ehtineelle opiskella peruskouluasioita. Ensimmäisenä mieleen painuvat hauskat nimet kuten Sananjalka, Koiranruusu, Kaunokainen, Papelorikko (vaikea muistaa). Paras kaikista on Lutukka! Voisin antaa jollekin sen lempinimeksi.
Tänään vuorossa ovat Kallioimarre, Vesitatar, Nurmirölli, Rikkasinappi ja Nurmitädyke. Viimeisintä on kummitytön kanssa paljonkin kerätty eikä ole edes nimeä tiedetty. Se muuten kuuluu Veronican sukuun ja sen heimo on suomenkieliseltä nimeltään naamakukkaiskasvit :) Ihan hirveän mielenkiintoista! Hullulla on halvat huvit.

Kaiken lisäksi löysin aitasta ikivanhan kellettyneen kirjan, jossa ei ollut edes kansia: Anni Swanin satuja. Kääntelin sen sivuja varovasti. Voi Wau.

kukkakuntoutus

Pääsin vihdoinkin mökille! Uudella jalalla kävely edistyy hitaasti ja varmasti. Yritän muistaa, että jätin sauvat vasta pari viikkoa sitten, ei ihme jos ei homma täysin vielä onnistu. Vasemman kävelykengän pohja on vähän pyöristetty,mikä mahdollistaa keinuvan kävelyn, vaikka nilkka on jäykkä. Toisessa on pelkkä korotus. Rakastan näitä kenkiä jo; ne mahdollistavat normaalin elämän! Ensi viikolla tulee toiset kengät - sandaalit.
Tasaisella kävely onnistuu jo suht hyvin, mutta vaatii keskittymistä. Sitä ei voi uskoa miten paljon tasapainoa ja voimaa vaatii niin yksinkertainen asia. Jalka ja koko kroppa väsyy nopeasti. Silti iloitsen, kun normaalit asiat hoituvat jo, saan käytyä kaupassa ja vietyä itse roskiksen. Jumpalla teemme fysioterapeutin kanssa tasapainoharjoituksia ja treenaamme rappukävelyä, mikä on kylä vielä hakusessa.
Epätasainen mökkimaasto on oma haasteensa. Pienikin nyppylä muuttaa nilkan asentoa ja aiheuttaa kipua voimattomassa jalassa. On katsottava mihin astuu. Silti tämä on hyvää ja mieluisaa treeniä. Pitkän sisälläolon jälkeen pääsee ulkoilmaan ja liikkumaan! Tulee uitua paljon, kun ranta on vieressä. Eilen oli laituripiknik. Ahmin pisamia ja rusketusraitoja, nautin katsella kalojen hyppelyä. Kinkkupizzettaa ja mansikkarahkapullaa mutustellessa hätistelin muurahaisia tiehensä. Varpaat vedessä tuntui todella, että selätin kevään!
Joka päivä teen mökkitiellä pienen kävelylenkin. Hitaasti ja oikeaoppisesti (kuten jumppari on neuvonut). Se on samalla keskittymisharjoitus. (minä en meditoi, minä kävelen). Eilen meni muutama sata metriä ja tänään jo vähän pidemmälle. Samalla kerään joka päivä eri värisen kukkakimpun mökkitien laidasta. Pian on kaikki maljakot täynnä :)

jussin jälkeen

Tästä se kesä sitten alkaa, kuten laulussa sanotaan. Juhannuksena heitin talviturkin pois, söin grillattua kesäkurpitsaa (monen muun herkun ohella) ja maistelin villimansikan makuista kotiviiniä. Ei muuten hassumpaa. Oletteko huomanneet miten kauniisti niittykukat kukkivat. Huumaavaa!

Entä olenko jo kertonut kuinka ihania kummilapsia mulla on?? Tänään yksi heistä - Melinda - tulee Jyväskylään. Ensin leirille viikoksi, sitten mun luo muutamaksi päiväksi. Kesällä ihmiset liikkuvat enemmän. Joku liikkuu myös talvella. Minä liikun tästä kohta jumpalle.

ps. lisäsin Kuvat-osioon kevät- ja kesäkuvia. Vappuna, Särkänniemessä..käykää katsomassa.

yhtä juhlaa

Lankomiehellä oli viikonloppuna nelikymppiset. Järjestelimme niitä tiukasti salassa ja taisi tulla yllätyksiä. Päivänsankari kävi elämänsä ekaa kertaa ratsastamassa ja ohjastamassa ravihevosta. Toteutimme myös lapsuuden haaveensa: ihan oikeat rummut. Sankarin silmät loistivat, kun pääsi kapuloihin käsiksi. Emäntä sen sijaan harkitsi korvatulppia. Mielettömän kivat juhlat, hyvää syömistä ja juomista, hienoista hössötystä, ihmisiä vuosien takaa ja vähän lähempääkin. Suomalainen kesä. Tanssia terassilla - aamuyön tunteina. Samoilla kahveilla juhlistettiin Aina Iloisen 9-vuotispäivää. Kuvissa synttärikakku, lapset rummuissa, allekirjoittanut & päivänsankari.

heikun keikun

Uskokaa tai älkää sain eilen kuukauden odottelun jälkeen pyöröpohjakengät. Nyt sitten pääsee harjoittelemaan oikeaa kävelyä ilman sauvoja ja luvan kanssa (tähän saakka olen kävellyt luvatta :) Onhan ne vähän sellaset mummokengät, ortonin mustat kävelykengät, kummallisen näköiset, mutta en jaksa enää välittää. Ei tässä ole korkokenkiä tähänkään saakka pidetty. Kunhan niillä vaan pääsee eteenpäin.

Mutta kun ei pääse.

Laitoin ne eilen jalkaan ja tuntuu todella kummalliselta kävellä kolmen kuukauden kipsien,lastojen ja crogsien ja sauvojen jälkeen oikeilla kengillä. Yhtään ei ole tasapainoa, varpaissa tunnottomuutta, ja pyryharakka hakee tasapainoa kädet heiluen. Ponnistelen että kroppa pysyy pystyssä. Kengäntekijä kielsi enää pitämästä crogseja. Antakaa ne takaisin! Antakaa edes sauvat! Hui..jui...Kävelin jotenkin kotiin uusilla kengillä. Naapurit silmäilivät alta kulmain olenko humalassa. Pääsin perille ja viskasin kengät nurkkaan. Ei tästä tule mitään. Tulee tästä.

On keskityttävä askeleisiin. Huomattava pienet edistymiset. Kärsivällisyys on kirosana.

minulle on postia ja ja muita hymyn aiheita

Nyt on viimeinenkin toimenpide ohi ja kaikki meni hyvin. Jalassa on yksi tikki, se vahvistuu joka päivä ja ensi viikolla odotan uusia kenkiä. Sairaalasta kotiin tullessa keittiön pöydällä odotti ISO kortti, johon oli taiteiltu kuvani kukkien kera ja "Tervetuloa kotiin Tuuti". Juhlan kunniaksi oli kesälomalaisista koostuva vastaanottokomitea paistamassa lettuja.

Olen saanut kevään aikana myös perinteistä kirjepostia iki-ihanilta kummilapsiltani. Italiasta tulee kortti tai kirje aina syntymäpäivänä. "Ciao Tarja, mitä sinun elämääsi kuuluu?" Ite en meinaa aina synttäreitä muistaa (hirmu nolo myöntää).

Äskettäin sain kirjeen pitkästä aikaa myös lähempää - Salla-Marilta:
"Moi Tarja. Koulussa menee hyvin, olen jo ensi syksynä menossa Parikkalan 7 luokalle. Ja parin vuoden päästä mie menen ripille." Mukana on kuva isosta työstä jonka olen tavannut viimeksi joskus 4-5 vuotta sitten. Luin sitä tippa linssissä.

Ihan yliveto on 10-vuotias kummipoika Joensuusta. Hän toimittaa itse lehteä "Suomalainen". Olen saanut jo kolme numeroa - tällä viikolla tuli uusin, ja luen sen onneni kukkulaloilla hyvin tarkkaan. Kirjekuoret ja kaikki on alusta alkaen itse tehty. Tässä numerossa oli keväinen piirustus: "Suomalainen on aina ajassa mukana. Nyt on kevät ja tässä on kevätkuva". Mukana oli myös kuukausivisa ja juhlahatun askarteluohje. Kirjeen muffinireseptiä on pakko kokeilla.
marianne-pätkismuffinsit
5dl vehnäjauhoja
1rkl leivinjauhetta
4rkl kaakaojauhetta
3dl sokeria
2tl vaniliinisokeria
1dl Mariannepalloja
3kpl Pätkiksiä
2dl kermaviiliä
3munaa
150g sulatettua voita
(koristeluun tomusokerikuorrutetta ja mariannepalloja)

Kevään kuvataidekoulujen loppumisen myötä myös taideteoksia jaetaan. Tänä vuonna tuli iloa punaisissa kehyksissä.
"Kesäruno
kesä on vihreä
kesä on tiikeri
kesä on auringonkukka
kesä on jäätelö
kesä on mekko
kesä on ranta
kesä on kirkkis
sellainen on kesä"
-aino-

Tämä kesä on muutenkin jännittävä. Vanhimmasta kummipojasta tulee isä juhannuksen aikoihin, ja toiseksi vanhin sai peruskoulun päästötodistuksen! Ihmettelen koska heistä noin isoja tuli? Lapset senkun kasvaa, mutta ite ei muutu miksikään ;)