Löysin mökiltä pölyttyneen luonto-oppaan jota tutkin aikani kuluksi. Ärsyttää kävellessä, kun ei muista tavallisimienkaan kukkien nimiä (lintsasin biologian tunneilta, myönnetään). Siis päätin kesäopiskeluna opetella kasvien nimiä. Eräs kirjoitusopas kehoittaa opettelemaan ulkoa paikkojen, kasvien, eläinten ym nimiä, koska se harjoittaa tarkkaa ilmaisua. Kirjoittaessa ei pitäisi sanoa puu vaan koivu, ei lintu vaan västäräkki. Puu ja lintu ovat epätarkkoja ilmaisuja. Joka päivä siis viisi kasvia. Se on sopiva määrä tähän ikään ehtineelle opiskella peruskouluasioita. Ensimmäisenä mieleen painuvat hauskat nimet kuten Sananjalka, Koiranruusu, Kaunokainen, Papelorikko (vaikea muistaa). Paras kaikista on Lutukka! Voisin antaa jollekin sen lempinimeksi.
Tänään vuorossa ovat Kallioimarre, Vesitatar, Nurmirölli, Rikkasinappi ja Nurmitädyke. Viimeisintä on kummitytön kanssa paljonkin kerätty eikä ole edes nimeä tiedetty. Se muuten kuuluu Veronican sukuun ja sen heimo on suomenkieliseltä nimeltään naamakukkaiskasvit :) Ihan hirveän mielenkiintoista! Hullulla on halvat huvit.
Kaiken lisäksi löysin aitasta ikivanhan kellettyneen kirjan, jossa ei ollut edes kansia: Anni Swanin satuja. Kääntelin sen sivuja varovasti. Voi Wau.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!