heikun keikun

Uskokaa tai älkää sain eilen kuukauden odottelun jälkeen pyöröpohjakengät. Nyt sitten pääsee harjoittelemaan oikeaa kävelyä ilman sauvoja ja luvan kanssa (tähän saakka olen kävellyt luvatta :) Onhan ne vähän sellaset mummokengät, ortonin mustat kävelykengät, kummallisen näköiset, mutta en jaksa enää välittää. Ei tässä ole korkokenkiä tähänkään saakka pidetty. Kunhan niillä vaan pääsee eteenpäin.

Mutta kun ei pääse.

Laitoin ne eilen jalkaan ja tuntuu todella kummalliselta kävellä kolmen kuukauden kipsien,lastojen ja crogsien ja sauvojen jälkeen oikeilla kengillä. Yhtään ei ole tasapainoa, varpaissa tunnottomuutta, ja pyryharakka hakee tasapainoa kädet heiluen. Ponnistelen että kroppa pysyy pystyssä. Kengäntekijä kielsi enää pitämästä crogseja. Antakaa ne takaisin! Antakaa edes sauvat! Hui..jui...Kävelin jotenkin kotiin uusilla kengillä. Naapurit silmäilivät alta kulmain olenko humalassa. Pääsin perille ja viskasin kengät nurkkaan. Ei tästä tule mitään. Tulee tästä.

On keskityttävä askeleisiin. Huomattava pienet edistymiset. Kärsivällisyys on kirosana.