kaunista

Löysin tällaisen eräästä blogista, nimeltä Vammaisen vartalon kuvia. Ihan pakko oli kopsata tännekin.

kokkaa ja bloggaa

Tein kuulkaa parasta koskaan tekemääni ja maistamaani kanakeittoa *röyhistelee*!
Ostin nimittäin elonkorjuumarkkinoilta mausteita: Keittomauste jossa on valmiina purjoa, sipulia, porkkanaa, palsternakkaa ja persiljaa. Lisäksi pussillisen kuivattuja valkosipulilastuja. Ja siunasin heitä jotka ovat keksineet tällaisia helpotuksia meille huonokätisille, joiden on hankala kuoria valkosipulia saati puristella niitä.
Tässä on ohje ja hei keitonhan voi ihan hyvin tehdä ilman valmismausteitakin. Kuorii vaan porkkanaa sun muut sekaan.

Hunajainen kanakeitto àla tuuti

7 keskikokoista perunaa
400g hunajamarinoituja broilerisuikaleita
1 iso sipuli
1 kanaliemikuutio
ripaus sitruunapippuria
keittomaustetta summan mutikassa reilusti
n.2 rkl valkosipulilastuja
vettä riittävästi

Kuori ja lohko perunat kattilaan ja vettä päälle. Paista broilerisuikaleet, pilkotun sipulin ja sitruunapippurin kanssa. Tässä vaiheessa itkeä tirauta. Broitsut ja mausteet keittoon ja se on siinä. Njam. Tästä riittää ainakin 3-4 hengelle. Meitsi söis sitä koleme päivää :)
Oi sitä iloa kun hokasin kerran, et kanakeiton voi tehdä valmissuikaleista!! Ihkun iisiä. Ei tarviikaan tehdä joka päivä makkarakeittoa.
Tarvittaessa noita valmismausteita löytyy täältä www.ruovedenherkku.fi.

ilo irti

Vaikka kotiintulo hiukan tökki niin onneksi on myös iloja. Eilen päivän pelasti kun sain ajan jalkahoitajalle heti, ja varmistui ettei ole pahempaa tulehdusta varpaassa. Sitä täytyy ihan täällä asti hehkuttaa, niin odottamaton yllätys se oli juuri kun olin valmistautunut taistellakseni.

Tänään päivän pelasti, kun huomasin kirjoittamani jutun julkaistun Matkalehdessä. Jänskää. Lehden voi ostaa kaupoista ja kittareilta, joten kipaiskaas iltalenkillä. Tai sen voi lukea myös verkossa:
http://www.matkalehti.fi/tuotteet.html?id=107/
Jutun nimi on "Ammattina retket".

Nizzan valokuvakansio on nyt valmis s´il vous plaít.

au revoir

Nizza jäi taakse kun lähdimme auringonnousun aikaan kohti lentokenttää. Parin päivän sateen jalkeen aamu oli kirkas (juuri kun ostimme sadetakit,) ja heitin haikean katseen kimaltavaan Baie des Angesiin. Viikossa ehtii paljon kokea, mutta ehdottomasti liian lyhyt aika se on. Viimeisenä iltana söimme pitkän kaavan mukaan, maistoimme pastista aperitiivina ja äiti tutustui uuteen makuun, mustekalaan, josta ei tainnut tulla lempiruokaansa. Huomasin, etta croissantit - vaikka ovatkin herkkujani - alkoivat jo vähän kyllästyttää. Samaten pullat, marmeladit tai suklaamurot eivät tehneet enää aamupalana kauppaansa. Suolainen eväs se on joka saa tosinaisen aamusta liikkeelle.

Lentokentällä metallinpaljastimet huusivat hirmusesti kuten ne aina tekevät. Siinä sitten yritin näyttää siltä, etten ole terroristi ja selittää parhaani mukaan, että on metallia kehossa enempikin. Kahteen kertaan tutkivat päästä varpaisiin. Ennen kuljetin mukanani todistusta, korttia mutta se tuli täyteen ja hankin uuden ja sekin tuli täyteen eikä niitä koskaan kyselty, joten en enää muista ottaa. Yleensä Suomessa portit ei huuda, ulkomailla kylläkin. Kummallista. Jospa täällä tunnistavat suomalaiset tekonivelet hehe.

Aika voipunut olo. Nään unia rivieralta ja tavaroita purkaessa laukusta lehahtaa mausteen, parfyymin ja kukkien huumaava tuoksu. Laitan pikapuolin kuvia matkalta tänne nähtäväksi. Kiva kun olette jaksaneet lueskella ja olla mukana matkassa. Nyt pitää mennä kauppaan ostamaan ruisleipää ja piimää vatsaraukalle!

selavii

Nizzassa sataa kaatamalla. Kirjoittelen hotellilla kortteja, luenskelen Ranskan historiasta ja surffaan. Aiti lukee Outi Pakkasen kirjaa. Ei sen puoleen haittaa, koska eilinen oli menoa aamusta iltaan. Ystavallinen seta vastaanotossa ei ota enaa maksua internetista, vinkkaa silmaa vaan :)
Taalla tulee koko ajan niin paljon uusia kokemuksia ja tietoa, ettei ehdi sisaistaa kaikkea. Nizzan ymparilla on valtavasti kylia ja kaupunkeja joissa haluaisi vierailla. Antibes, Cannes, merialpit, ja yks pariskunta kavi paivaseltaan junalla italian San Remossa, maksoi jotain 16e. Luotijuna kulkee rannikkoa pitkin tosi nopsaan. Italian rajalle on tasta 40km, Monacoon 20kn ja Cannesiin saman verran. Autoillessa moottoritiemaksut ovat melko kalliita. Nizzasta Pariisiin saa pulittaa tiemaksuja noin 150€ verran.
Sen sijaan linja-autoilu on kaupungin sisalla ja rannikon kaupunkien valilla tosi halpaa vain 1€ matka. Samoin rautiovaunussa. Sen vuoksi linjat ovat tosin aika ruuhkaisia. Mutta saisivat ottaa oppia Suomessa ja alentaa joukkoliikennemaksuja jotta ihmiset kayttaisivat enemman niita, mika olis ekologista. Nizzassa myos kaupungin museot ovat kaikki ilmaisia. Talla houkutellaan matkailijoita, mutta varmasti myos madalletaan tavallisten ihmisten museoon menoa.
Yhdella sanalla kuvattuna Nizza on synpaattinen kaupunki. Hienostopiireista ja raharikkaista huolimatta katukuvassa liikkuu tavallisia ihmisia ja kaikkia kohdellaan hyvin. Kaupoissa ja kuppiloissa myyjat hokevat merci beaucoup madamoisellea ja katsovat silmiin. Toki elokuvatahdet ja muut kuuluisuudet liikkuvat omilla kasinoillaan, palatseissa ja kartanoissaan. Silti tavallisuus, hyvaosaisuus ja taiteellinen boheemius kulkevat taalla kasi kadessa. Selavii.
Ihannoin ranskalaisissa myos tietynlaista konservatiivisuutta. Luotijunista ja huippurakentamisesta huolimatta vanhaa sailytetaan ja sita arvostetaan. Perheita suositaan ja myos lapsilisaa maksetaan (paitsi rikkaille, mika on ihan oikein). Hienoista pankkijarjestelmista huolimatta ranskalaiset kayttavat sekkivihkoja!
Nayttaa silta; etta meikelaisen ranskankuume ei lainkaan helpota painvastoin on muuttumassa krooniseksi. Matka on vastannut kylla odotuksia ja kaupunki kulttuurinkaipuutani. Suosittelen lampimasti.
Sorry pilkut ja puolipilkut menee miten sattuu, pistekin on shiftin takana...ei meinaa loytaa//

bonsoir

Taas pari paivaa mennyt ja yritan pysayttaa aikaa. Eilen piti ottaa rauhallisemmin, alkoi turnauskestavyys tulla vastaan. Otin aurinkoa, haimme kaupasta kanaa, pariisinperunoita ja aprikooseja lounaaksi. Nilkka toimi potkupallona ja varvas irvisteli. Mutta tanaan suksi luisti jalleen!
Paiva kului Provensessa - provaans kuten ranskalainen surauttaa. St Paul de Vence - pieni kaupunki korkealla meren pinnasta, asukkaita kaupungin muurien sisapuolella 500 joista kaikki ovat jonkin alan taiteilijoita! Pienet mukulakadut taynna gallerioita ja ateljeita; koruja, tauluja, taidevalokuvia, astioita ihan mita tahansa. Muistuttaa vahan Italian Malcesinea mutta on satumaisempi. Jos talta matkalta Monaco jai mieleen niin tama sykahdytti! Myohastyin bussista unohtuessani hieromaan kauppaa ja istumaan kylan kirkkoon joka oli taynna kynttiloita kuin joulukirkossa (kolkutan aina vastaantulevan kirkon ovea ja jos se on auki painun sisaan).
Ajelimme parin kilometrin pituisen rotkon ylaseinamia ja serpentiineja, maisemat kuin suden kidassa josta alue Vallee du Loup, Sudenlaakso on saanutkin nimensa. Ruokalistallakin loytyy sutta. Lounastimme (ei kyllakaan hukkaa)758m merenpinnan ylapuolella Gourdonin kylassa, jota pidetaan Ranskan kauneimpina.Juomana roseviinia jota nailla alueilla paa-asiallisesti valmistetaan. Jalkiruokana paikallinen crema catalana, marjoja; vaniljakastiketta, jaateloa ja koko komeus liekitettyna.
Iltapaivalla oli mahku tutustua hajuveden valmistukseen Fregonardin tehtaassa Grassen kylassa: NYT ymmarran mita niille kukile tapahtuu ennenkun ne paatyvat pulloon ja miksi hajuvedet ovat niin kalliita. Paitsi ruusua, orvokkia ja mimosaa myös laventelia kasvatetaan taalla paljon. Sita saa oljyna, tuoksupusseina, saippuana ja irtomyyntinä eikä kuulemma ole vaivaa johon se ei auta, mm kiukkuisuuteen :)

Tanaan satoi vetta. Moottoritie oli heti tukossa, se lainehti ja viemarit tulvivat tielle. Cannesissa autot vajosivat mutaan. Niinpa bussikin ajoi kiertotieta mika sopi mainiosti.
Niin ja huile on muuten oliivi. Taa lahtee nyt huilaan.

pikaiset kuulumiset taas:
Pari paivaa vierahtanyt kulkiessa Nizzan vanhassa kaupungissa. Katusoittajia, kukkamarkkinoita, toreja, hurmaavia kuppiloita. Kavimme eilen myos Chateau kukkulalla (chateau linna) katselemassa maisemia. Viisaat ranskalaiset ovat keksineet rakentaa linnan juurelle hissin, eipa meika muuten olis jaksanut sinne kiiveta tai ainakin olis tosi hikista. Kiipeamisesta puheenollen, Monte Carlossa kapusin helteessa 148porrasta Kasinokukkulalle, jotta paasen nakemaan sen komeuden!

Tanaan sattui mukavasti vanhan kaupungin Cathedralessa olemaan jonkinlainen messu; kun kurkkasimme. Sinne vaan mukaan ; ovi oli auki. Laulaa, papin hallelujaan ja rukousten jalkeen ihmiset alkoivat ykskaks halailla toisiaan ja takanani istuva nainen, jolla oli saksanpaimenkoira mukana kirkossa, katteli minua lampimasti, solautti jotain ranskan kielella sekaan. Hauska levahdyshetki.

Illalalla kavelemme ja istumme Enkelten promenadilla ihmettelemassa merta, ihmisia ja viiden minuutin valein nousevia ja laskeutuvia lentokoneita. Nizzan lenntokentta on Ranskan toiseksi vilkkain Pariisin jalkeen. Rannasta juuri tulimme ja gelaton eli jäätelöbaarin kautta tietysti.
Otin hetken aurinkoa hotellin parvekkeella. Rannassa aurinkotuolit maksavat 25e mika on kohtuutonta! Yleisia ilmaisia rantoja on myos tiuhaan ja iltapaivan lammossa pikkukivista koostuva ranta polttelee kuin kiuas! Eli sinne tarttee menna aamusta, kun on viileämpää.
Oon oppinut muuten uusia sanoja: petit on pieni, moi on mina ja biere olut :)
Kuulumisiin taas Enkeltenlahden tuntumasta...

Nice!

Terkut upeasta Nizzasta. Toinen paiva ja oon pyoralla paastani. ensimmainen vaikutelma paikasta on tosi myonteinen. Ensinakin ranskalaiset ovat todella ystavallisia toisin kuin yleinen kasitys on. Ainakin taalla etelassa. En ole tavannut viela yhtaan toykeaa tarjoilijaa, virkailijaa tai kadunkulkijaa. Tamankin hotellin vastaanotossa mies antoi lapparin toimistostaan, kun sanoin tarvitsevani nettia. Tosin koneessa kirjaimet on hypanneet vaariin paikkoihin, joten tulee varmasti virheita, kun taytyy hakea..
Hotelli on pieni ja rauhallnen keskella Nizzaa; kuitenkin sivukadun varrella, eika meteli kuulu. Noin 100m paassa on kavelykatu putiikkeineen ja kuppiloineen. Rantaan ja mailmankuululle rantapromenadille parisataa metria.
Tanaan kavimme Monacossa; niin vaikuttava kokemus etta kerron siita myohemmin. Ihan erilainen kun luulin. Kavin myos kasinolla tosin talla kertaa en pelannut. Ihailin vain kristallikruunuja ja taideteoksia siella.
Maisteltu on kasvistortillaa, salaatteja, harkaruukkua ja vadelmaleivoksia. Roseviini on taalla in; en ole koskaa ollut ystava mutta ehkapa taman jalkeen. Aamupalalla on cafe au laittia ja croissanteja, voiko elamalta enempaa toivoa? Ens viikon alussa menemme provenceen, joten paljon on viela kokematta. Nyt voi jo sanoa, etta rakastan Nizzaa ja Ranskaa; Olen sen aina tiennyt mutta se piti kokea livena. Aika alkaa lopua, maksaa muuten tama surfailu 5 euroa puoli tuntia joten heip!

Bon appetit !

Ranskan Rivieralla tulee kait toimeen ihan hyvin enkulla, mutta oon varuksi opetellut muutaman ranskankielisen ruoan nimen. Ettei vai joudu vahingossa syömään munuaisia, aivoja tai täytettyä mahalaukkua sun muita lampaansorkkia, joita kuulemma suosivat siellä. Ei sillä että ennakkoluuloinen olisin. Mieluusti maistelen uusia makuja. Silti kanaa eli poulet mieluummin kun edellämainittuja. Ja omelette on aina hyvä, jos ei muuta keksi. Mun lempiruokaani on perunan ohelle munakas (olenko maininnut tästä)! Oon katsonut Liv-kanavalta `Näin teet ranskalaista ruokaa` ja sain sen käsityksen että ruoka on yksinkertaista mutta hyvää. Esim. munakas paistetaan juuri ja juuri niin että se hyytyy, hyppynen suolaa ja pippuria eikä mitään muuta sekaan (vrt.tortilla espana perunamunakas). Kääritään nätisti rullalle ja se on siinä. Luin myös oppaasta, että Nizzan lähistöllä on syyskuussa suuri munakasjuhla! Sinne! Menkööt muut golfaamaan. Kaikkea ihanaa ne ranskalaiset keksii. Ja juhlivat oikeita asioita.
Ehdottomasti on maistettava etanoita esgargots. Ja osaavatko ne ranskalaiset valmistaa niitä yhtä hyvin kun meikeläiset. Tietysti pastis eli aperitiivi maan tapaan. Paistetut pikkukalat tai kalakeitto sekä muutkin soupet houkuttelee. Syövät sardiineja paljon, ehkäpä niitä on maistettava. Tietysti ratatouille eli kasvispataa. Ja jospa sitä parsaa asperges tulis siellä maistettua, kun ei tuu kotona tehtyä. Mielettömistä jälkiruoista nyt puhumattakaan! Ganses ovat pieniä sokerilla kuorrutettuja rasvassa paistettuja munkkeja...aah oon hulluna munkkeihin! Voi wau mitä ihanaa on edessä.
Huolimatta tästä suuresti arvaostamani kirjailija A-L Härkönen kirjoittaa Taikinaterapia-lehdessä syöneensä melkein missä tahansa muualla paremmin kuin Pariisissa:
"Rohkenen epäillä rakastavatko ranskalaiset niin intohimoisesti ruokaa kun väitetään. Parasta ranskalaista ruokaa olen valehtelematta saanut Suomessa. Tulkoot ulkomaalaiset hakemaan oppia meiltä." Noh, vaikea kommentoida kun ei ole kokemusta - vielä.
Mutta ajatelkaa tämän ihanuuden ruokamaailman ohella on rutkasti kulttuuria ja ihmeellisen kiinnostava on Ranskan historia! Miten ihmeessä ehtii kiertää Matisset, Picassot, Renoirit ja Chagallit - heillä kaikilla on museo Nizzassa! Ei taida sittenkään jäädä aikaa niihin suihkuseurapiirijuhliin..

jiihaa!

Nyt on sit matka varattu, saan helpotusta ranskankuumeeseen. Sattuuko kellään olemaan vinkkejä tai kokemusta Nizzasta? Tai löytyiskö lainaksi opaskirjaa.
Meitsi on ihan liekeissä.