Bon appetit !

Ranskan Rivieralla tulee kait toimeen ihan hyvin enkulla, mutta oon varuksi opetellut muutaman ranskankielisen ruoan nimen. Ettei vai joudu vahingossa syömään munuaisia, aivoja tai täytettyä mahalaukkua sun muita lampaansorkkia, joita kuulemma suosivat siellä. Ei sillä että ennakkoluuloinen olisin. Mieluusti maistelen uusia makuja. Silti kanaa eli poulet mieluummin kun edellämainittuja. Ja omelette on aina hyvä, jos ei muuta keksi. Mun lempiruokaani on perunan ohelle munakas (olenko maininnut tästä)! Oon katsonut Liv-kanavalta `Näin teet ranskalaista ruokaa` ja sain sen käsityksen että ruoka on yksinkertaista mutta hyvää. Esim. munakas paistetaan juuri ja juuri niin että se hyytyy, hyppynen suolaa ja pippuria eikä mitään muuta sekaan (vrt.tortilla espana perunamunakas). Kääritään nätisti rullalle ja se on siinä. Luin myös oppaasta, että Nizzan lähistöllä on syyskuussa suuri munakasjuhla! Sinne! Menkööt muut golfaamaan. Kaikkea ihanaa ne ranskalaiset keksii. Ja juhlivat oikeita asioita.
Ehdottomasti on maistettava etanoita esgargots. Ja osaavatko ne ranskalaiset valmistaa niitä yhtä hyvin kun meikeläiset. Tietysti pastis eli aperitiivi maan tapaan. Paistetut pikkukalat tai kalakeitto sekä muutkin soupet houkuttelee. Syövät sardiineja paljon, ehkäpä niitä on maistettava. Tietysti ratatouille eli kasvispataa. Ja jospa sitä parsaa asperges tulis siellä maistettua, kun ei tuu kotona tehtyä. Mielettömistä jälkiruoista nyt puhumattakaan! Ganses ovat pieniä sokerilla kuorrutettuja rasvassa paistettuja munkkeja...aah oon hulluna munkkeihin! Voi wau mitä ihanaa on edessä.
Huolimatta tästä suuresti arvaostamani kirjailija A-L Härkönen kirjoittaa Taikinaterapia-lehdessä syöneensä melkein missä tahansa muualla paremmin kuin Pariisissa:
"Rohkenen epäillä rakastavatko ranskalaiset niin intohimoisesti ruokaa kun väitetään. Parasta ranskalaista ruokaa olen valehtelematta saanut Suomessa. Tulkoot ulkomaalaiset hakemaan oppia meiltä." Noh, vaikea kommentoida kun ei ole kokemusta - vielä.
Mutta ajatelkaa tämän ihanuuden ruokamaailman ohella on rutkasti kulttuuria ja ihmeellisen kiinnostava on Ranskan historia! Miten ihmeessä ehtii kiertää Matisset, Picassot, Renoirit ja Chagallit - heillä kaikilla on museo Nizzassa! Ei taida sittenkään jäädä aikaa niihin suihkuseurapiirijuhliin..