kynä käteen ja nokka tuleen!

On aika harjoittaa taasen kirjoittajalihaksiaan. Alan kotiutua pikku hiljaa. Puhuin viime kirjoituksessa triptyl-lääkkeestä, jonka syömisen aloitin. Lääke otettiin illalla jotta se helpottaisi aamuista niskakipua minkä se kyllä teki jonkun päivän päästä. Tosin...ekana aamuna en meinannut päästä sängystä ylös millään. Toisena aamuna nukuin pommiin ja myöhästyin jumpalta. Kolmantena päivänä torkahtelin pitkin päivää ja kämppis ravisteli mua hereille...neljäntenä päivänä ajattelin vain ja ainoastaan nukkumista. Kotiin tullessa nukuin kahden tunnin päikkäreitä ja pitkät yöunet päälle. Unohdin reppuni autolle kaupasta tullessa, pudotin jäisen mustikkapussin keittiön lattialle, sammalsin puhuessa puhelimessa ystäväni kanssa. Kaiken lisäksi tasapaino alkoi horjua. Vaati pinnistelyä kävellä suoraa jalkakäytävää törmäämättä vastaantuleviin. Vaikka sivuvaikutukset tulevatkin ehkä vain hoidon alkuvaiheessa niin heitin husviitikkoon koko lääkkeen! Tunsin itseni vanhaksi ja ennen aikojaan dementoituneeksi. Puhumattakaan että olisin pystynyt mitään kirjoittamaan. Ajatus ei kertakaikkiaan pelannut. Sopii vain miettiä mitä tollanen lääke tekee pitkässä juoksussa.
Nyt notona niskakivun kanssa pärjää, kun ei tarvii aamuisin ryntäillä mihinkään kovin aikaisin. Saa rauhassa suoriutua.

Muutaman päivän tauon jälkeen päädyin kuitenkin aloittamaan verenpainelääkkeen, koska paineet eivät näköjään laske pelkällä tahdonvoimalla. Nyt siis menee beettasalpaaja ja siitä sivuvaikutuksena lievä pääkipu. Paineet laski heti jonkun verran, lähtiessä laitokselta lukema oli 140/107mmHg ja tänä aamuna mitattuna 133/90. Olkoonkin kenties kivusta johtuvaa, kuten T kommenttiosastolla toteaa, sitä täytyy myös hoitaa.
Kyllä lääkkeiden kanssa pähkäillessä on välillä ihan pihalla. Tuntuu suurelta asialta joutua päättämään aloittaako jonkin lääkkeen sivuvaikutuksineen ja syömään sitä loppuikänsä! Perusasenne itelläni on aina uuden lääkkeen ollessa kyseessä vastentahtoinen ja kriittinen. Toki toiveikas mutta silti. Kipulääkkeissä ei ehkä niinkään, koska niitä käytetään tarpeen mukaan ja väliaikaisesti.
Koska on paljon tekemisissä muiden sairaiden kanssa kuulee kaikenlaisia tarinoita. Jollakin uusi lääke on ollut viedä hengen olkoonkin, että niitä muka testataan tarpeeksi. Kerran itellenikin sattui tapaus, että söin Nimed-kipulääkettä ja ykskaks Heinolassa lääkäri totesi että lopetat lääkkeen heti tänään! Olin ihmeissäni miksi näin äkkiä mutta oli tullut maailmalta seuraamuksia, että lääke aiheuttaa pahoja maksavaurioita...Joten ei sitä nyt silmät ummessa kannata lääketieteeseen luottaa. Jos possurokotus aiheuttaa vastustuskohun niin meikeläiselle sellainen on arkipäivää.

No elämään kuuluu muutakin kun kipuilua ja lääkkeitä tottakai. Kaikesta huolimatta sain ihanan liikunnan pureman kuntoutusjaksolta. Otin puoli vuotta kaapissa olleet kävelysauvat jälleen käyttöön ja kiinnitin liikuntakalenterin jääkaapin oveen tavoitteena liikkua vähintään neljänä päivänä viikossa kunnolla. Loppupaino oli kuntoutuksesta lähtiessä 65,5kg joten 1,4kg lähti jakson aikana. Täytyy huomioida että lihakset ovat luultavasti kasvaneet kolmessa viikossa ja painavat enemmän kun läski :) Lisäksi tutustuin uusiin ihmisiin ja vietin mukavia hetkiä entistenkin tuttujen kanssa: vaihdoimme kokemuksia, päivitimme kuulumisia, jaoimme asioita. Kiitos K, P, A, E, J ja R sekä monet muut!
Nyt kun sekavuus päässä helpottaa, alan innostua taas kirjoittamisesta mikä on tietysti tärkeimpiä asioita. Kirjoittaessa olen onnellinen. Kirjoittaessa tunnen että elän!