29. marraskuuta 2009

Jou!

Kävin Keskussairaalan reumapolin puolivuotiskontrollissa. Niskojani valitin. Uusi lääkäri tsekkasi vanhoja röntgenkuvia ja näytti tietokoneen ruudulta missä vika. Kaularangan yläosa painuu liikaa kallon sisään ja painaa siellä joitakin hermoja. Jatkuessaan saattaa tulla neurologisia vaivoja. Toimenpiteeksi hän ehdotti tässä vaiheessa tarkempia tutkimuksia eli magneettiputkeen (hyi hitto) ja uuteen röntgenkuvaan. Hoitoina esim.lääkehoito (jolla prosessi niskassa saataisiin pysähtymään) tai tarvittaessa neurokirurgin konsultoinnin jälkeen puukkoa. Sain pihistyä suustani järkyttyneet sanat: "mitä siinä leikkauksessa tehdään...?"
Kuulemma napsastaan pala rankaa pois ja silleen. Enempää en kuullut, korvissa vaan humisi ja yritin pidätellä itkua. Reseptit unohtui uusia. Viekää kele vielä rankakin! Pala kerrallaan.
Kaks päivää olo oli niinkun selkäänsä saaneella. Sitten ryhdistäydyin. Täytyypä elää päivä kerrallaan. Ja eihän mikään ole vielä varmaa. Vuonna 2002 mulle sanottiin, että vasen lonkka on ihan paska ja pian leikattava. Se ihan kohta on venyvä käsite , koska jatkuu edelleen. Nyt ultraäänessä lonkka näytti hyvältä. Ihmeitä tapahtuu.
Mutta elämä taas pysähdytti. Se painaa välillä NIIN päälle. Silti järjesteltyäni asiat päässäni tuli taas levollinen olo. Tulkoon mitä tulee, tapahtukoon tahtonsa.
Laitoin partsin kaiteeseen punaiset ja kirkkaat valot värittämään tummaa maisemaa. Juttelin siskon pojan kanssa, joka osaa juuri ja juuri huutaa puhelimeen tuuuutiiii...tuuutiii ja sitten olevinaan jutellaan. Hän vastaa aina joooo. Mitäs oot puuhannut? - Jooooo! Oletko käynyt puistossa? - Jooooo! Koskas tulet käymään? - Joooo. Ja hihitystä perään.
Katsoin parhaaksi pakata reppuni ja tulin pitkästä aikaa mökille. Hämärässä illassa tyyni järvi. Ulkovalot, kynttilät ja tulet lepattavat. Valmistan salaatin saunan jälkeen grillatun makkaran kanssa. Italian mix-salaattia, jäävuorisalaattia, mustia oliiveja viipaleina, säilykemaissia, tomaattia, suolakurkua ja mozzarellahelmiä. Lauteilla huljutan jalkoja jääkylmässä kaivovedessä. Saunasta tullessa haen pari halkoa ja palan tuohta. Pian takassa nauraa iloinen valkea. Sytytän ensimmäisen adventtikynttilän.
Onks elämä kivaa? - Jooooooo!

2 kommenttia:

  1. Äsken kun ovikello soi niin Aapo huusi "TUUTIIII!

    VastaaPoista
  2. Olet mielessä, hyvin lähellä. Vaikka kirjeeni antaa vielä odotuttaa... Halauksia.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!

50 VUOTTA ELÄMÄÄ

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...