Syystä jota en tiedä tulee reissussa ollessa blogattua enemmän kuin kotona. Kotona on jonkinlainen lukko päällänsä. Omasta mielestä ei tapahdu mitään ihmeempiä, vaikka koko ajan tapahtuukin. Viikonloppuna kävin Helsingin Muoti-ja Kauneusmessuilla Oriflamen porukan kanssa. Ensimmäinen käyntini koko Helsingin messukeskuksessa. Suuri oli tapahtuma eikä kaikkea ehtinyt päivässä kiertää. Silti ihmeen hyvin jaksoi kierrellä, jalat eivät nykyään väsy ollenkaan niin helposti mistä olen hyvin iloinen.
Liikuntakalenteri on pitänyt, se motivoi yllättävän hyvin liikkumaan. Suosittelen kokeilemaan. Pyrin saamaan siihen vähintään neljä merkintää viikossa. Lasken myös kahden tunnin hiki päässä siivoamisen liikunnaksi tottakai. Yks päivä aloin miettiä eikö kirjoittaminen ollutkin ruumiillista....juu no jumpparini ei ollut asiasta samaa mieltä :)
Marraskuu on kummallista aikaa. Ihmiset väsyvät tähän kaamokseen: on markää, on kylmää, on pimeää, on tylsää...mainoksen sanoin. Kunpa osaisi antaa itselleen luvan olla vaan. Kääntyä itseensä päin ja tutkiskella mieltään. Yrittää sietää tällaistakin aikaa - nauttia rauhasta. Kesä on yleensä menty ja matkusteltu, syksyllä aloitetaan jos jonkinlaista uutta harrastusta, työmaata tai projektia. Marraskuulla ihminen saa viettää illat fleecehuovan alla, valkosuklaalevy vierellään ilman syyllisyyttä. Tässä vaiheessa sitä kuitenkin alkaa kehittelemään mielessään kaikenlaisia turhia murheita: pitäisi mennä lenkille, viedä tuo ja tämä homma loppuun, ei voi laiskotella, ja jos ei muuta niin voi kuinka yksinäinen olen. Silti yksi on varmaa. Pian tulee joulu ja siivoamiset, lahjanostot, leipomiset ynnä muut. Silloin ehtii hyvin taas suoriutua, joten miksipä ei nauttisi nyt.
Sytytän Nizzasta ostetun jasmiinisuitsukkeen, laitan Emma salokosken levyn soimaan ja kuuntelen tarkkavaisena sen sanoja, pianon soittoa ja naisen heleää ääntä. On vain laulun kertoma tarina sukeltamisesta veden syvyyteen ... valkoisten villasukkien lämmön tunne jaloissa... aisteja hivelevä tuoksu joka rentouttaa ja tämä hetki...
16. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
50 VUOTTA ELÄMÄÄ
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...
-
Äskettäin lonkkaan tekonivelen saanut ystäväni kysyi, kuinka menettelen lentokentän turvatarkastuksessa, kun on metallisia tekoniveliä. Noh...
-
Ostin taulun koska halusin hemmotella itseäni. Olin nähnyt maalauksen jo kuukausia sitten taiteilijaystäväni kotona, mutta päätin unohtaa ko...
-
älä hetkeksikään lopeta. Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät järkevät latteudet kiinnosta. Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna nii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!