Kaksi viikkoa leikkauksesta. Aika juoksee. Käsi on niin hyvin parantunut, että on hillittävä sen käyttöä. Vahingossa nostan tavaroita, avaan purkkeja tai kuivaan tukkaa kunnes muistan, että se voi mennä rikki koska luutuminen on vielä päällänsä.
Vieraanani oli hiihtolomalaisia koko viime viikon. Nuorimmainen, puolivuotias Mia-tyttö herätti tädin joka aamu hyvissä ajoin kantavalla äänellään. Juttelimme vauvakielellä tärkeistä asioista. Hän kiipeili käsivartta tai jalkaa pitkin ja silitti poskea. Ja napitti suurilla silmillään niin että olin sulaa! Pilttipurkit, pehmolelut ja vaippakääreet täyttivät asunnon. Matkasänkyjä, laukkuja, haalareita, rattaita ja muuta tavaraa mahtuu yllättävän paljon 45 neliön asuntoon. Suloinen lapinkoira Vili rakasti rapsutuksia, heilutti paksua häntäänsä ja pesi kaikkien naamat vuorotellen. En muista koska mun kämpässäni oli näin paljon elämää!
Viikko huipentui ystävälleni järjestettyihin 50-vuotisiin, joita juhlimme lauantaina kellon ympäri! Ystäviä, yllätyksiä, hyvää ruokaa ja kuplivaa tunnelmaa. Leikkausväsymys taitaa olla nyt ohi jäänyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!