Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Ompa ollut raskas pariviikkoinen. 18.3. tuli kuin iskuna kasvoihin tieto Reumasairaalan konkurssista. Kesken käsioperaation toipilasajan. Siitä lähtien on tehty kaikkemme, ettei katastrofia tapahtuisi. Mutta on todettava, etteivät päättäjät eli ministerit "asiantuntijoineen" välitä paskan vertaa mitä sairaille ihmisille tapahtuu, kun kyseessä on raha.
Viimeinen kuolinisku tuli eilen, kun Päijät-Hämeen käräjäoikeus allekirjoitti konkurssipäätöksen.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä??
Itelläni leikkaukset on tehty pikkutytöstä saakka Heinolan Reumalla. Muu reumahoito (lääke ym.asiat) on hoidettu keskussairaalassa. Moni on kysynyt miten kestän tätä kymmenien leikkauksien - "korjauksien" kierrettä. Vaikeita suuria operaatioita ja toipilasaikoja; kipsejä, lastoja, kipuja, taistelua kainalosauvojen kanssa ja sinnikkäästi kuntoutumista vuodesta toiseen. Jaksamiseen on ollut yksi syy yli muiden (häjyn luonteen lisäksi): että on tuttu ja turvallinen hoitopaikka jossa kohdellaan hyvin ja tehdään loistavaa tulosta!! Ilo siitä kun saa rikkoutuneen nivelen jälleen toimimaan ja pääsee jaloilleen auttaa jaksamaan. Olen mielestäni hyvin pitänyt huolta kunnostani, etsinyt aina keinoja pitää motivaatiota yllä itsehoidossa, itkenyt kun itkettää ja muistanut nauttiakin elämästä.
Nyt tuntuu siltä kuin vietäisiin pohja pois koko touhulta. Ihan kuin joku läheinen olisi kuollut!
Olen kirjoittanut täällä (klikkaa täällä sanaa lukeaksesi)aiemminkin kokemuksistani keskussairaalasta. Miten ei kuunnella ihmistä ja viivytellään asioita, jonotutetaan kohtuuttomasti ja kohdellaan potilaita ylimielisesti. Nyt olen sit KOKONAAN heidän armoillaan. Maalaisjärkikin sanoo että edessä on katastrofi, koska resursseja ei heillä ole yhtään enempää ja potilasvirrat senkun kasvavat. Nyt tulee kaikkein huonompikuntoisemmatkin reumapotilaat keskussairaaloihin. Siellä todennäköisesti nostetaan kädet pystyyn ja todetaan, että ei voi auttaa, ristikää kätenne vaan ja odottakaa mitä tapahtuu!! Toiseksi minä en anna kenenkään puoskarin alkaa itseäni "korjaamaan" se on vissi! Mun kropallani ei aleta "opettelemaan" reumahoitoa.

Konkreettisena esimerkkinä jatkosta: käsioperaation loppukontrolli piti olla Heinolassa 19.4. Eilen sitten aloin selvittää missähän viimeistely mahdollisesti on. Kädestä on otettava röntgen ja kirurgin on varmistettava, että luut ovat luutuneet paikalleen. Ilman tarkistusta lastaa ei saa ottaa pois eikä kättä käyttää. Siis soitin keskussairaalaan, noin parikymmentä kertaa jonotuksineen, puhuin kuuden eri ihmisen kanssa, koska kukaan ei tiennyt mistään mitään. Lopulta kirurgisen osaston osastonhoitaja Anu Katainen totesi "Me ollaan täällä ihan yhtä pihalla kun tekin, ei tiedetä edes mille puolelle kuulut. Mitään ohjeistusta eikä linjauksia asiaan ole tullut. Tämä on järkyttävä heitteillejättö!" Ja samalla totesi, ettei mitään voida tehdä (ei siis antaa aikaa) ennekuin on saatu jotain papereita minusta. Mitä luulette ehdinkö saada lastan pois kesäksi????
Näin meidän sosiaali- ja terveysministeriömme mukaan "sairaanhoitopiirit ovat valmiita ottamaan potilaat vastaan" Haistakoon huilu sanon minä.

Eräs asia joka suuresti myös ihmetyttää: Suomen Reumaliitto ei ole millään lailla näkyvästi puolustanut tässä asiassa meitä reumapotilaita. Heillä on satoja yhdistyksiä, ja kymmeniä tuhansia jäseniä. Voisivat halutessaan painostaa jopa ministeriötä, jos olisivat olleet ajoissa liikkeellä. Ny kun p....kat on housussa tulevat esiin "järkyttyneinä...ja seuraavat tilannetta huolestuneena". Patistimme heitä jo ennen katsastrofia, mutta kukaan liitossa, samoin kun Jyväskylän Reumayhdistyksessä ei tehnyt asialle yhtään mitään. MIKSI?? kysympähän vaan...