reumani on parantunut!

Paljon odotettu Kuopion reissu on nyt ohi eli kävin tapaamassa neurokirurgia koskien tätä niskan tilannetta. Paljon oli kysymyksiä mielessä siitä mitä, koska ja miten operaatio tulee tapahtumaan.
Aika oli myöhässä ja pitkä jono oven takana.
Vastaanotolla lekuri kysyi et olenkos nyt jo valmis tulemaan leikkaukseen?
- Olen.
- Ok. laitetaan sut leikkausjonoon. Voi mennä arviolta 1,5 tai pari kuukautta.
Lekuri alkoi näyttää siltä että homma on tällä selvä ja seuraava potilas odottaa.
- Tuota noin, mulla olis kyllä muutama kysymys täällä, aloin kaivaa laukusta paperia, johon oli kerrankin raapustanut mieltä painavia kysymyksiä ylös.
- No kysy sitten, hän laittoi kädet puuskaan kärsimättömästi.

Perhana sentään. Lekurille rutiiniasia mutta mulle ei. Sain kysyttyä muutaman kysymyksen, johon vastaukset olivat ylimalkaisia:
- Älä nyt turhaan murehdi etukäteen....Ei siinä mitään kipua ole (kysyin kivunhoidosta leikkauksen jälkeen).
Juu ei varmaan oo kipua kun kalloa ronkitaan.
Mut että rangan kakkos-kolmos-ja nelosnikama jäykistetään ruuveilla ja koukuilla. Sen verran selvisi. Ja jos ei oireet häviä niin sitten zivalletaan pala rankaa pois. Se liian syvälle kallon sisään painunut osa.
Pikkujuttu.
Ei kipua.
Tätä juuri tarkoitin kun itkin, räävyin, huusin ja räyhäsin Heinolan Reumasairaalan perään. Tuntuu julmalta joutua näiden keskussairaaloiden ja yliopistosairaaloiden liian kiireisten, potilaita vähättelevien "asiantuntijoiden" armoille.
Vaikka Heinolassa oli henkilökunnalla kuinka kiire niin ASENNE potilaaseen oli erilainen. Potilas oli tärkeä ja hälle oli aikaa vaikka missä tilanteessa. Sai rauhassa keskustella ja kirurgi kertoi edessä olevasta leikkauksesta perusteellisesti ja pyytämättä. Lopuksi vielä kysyi onko jotain mielen päällä.
Kun ihmiset aina silloin tällöin ovat kysyneet miten kestän nämä kaikki koetokset, niin tuossa oli yksi syy. Heinolaan meni turvallisin mielin, koska tiesi että he tekevät parhaansa. Heihin luotti.
Se on tärkein syy miksi kaiken on aina jaksanut.

Asiantuntijoiden mukaan reuma on lähestulkoon parantunut sairaus lääkkeiden ja hyvän hoidon ansiosta, eikä tarvita erikoissairaaloita. Miksei yhtään tunnu siltä?