Simaa, sadetta ja saksofonia

Ilmat ei Pariisia paljoa hellineet, mutta se ei estänyt meitä viettämästä Vappua, varsinkin kun samalla juhlistettiin läksiäisiä ja mukavan loman päättymistä.

Iltapäivällä käytiin Ranskan Suomiseuran vappupippaloissa. Paikalla oli rutkasti Pariisissa pidempään asuneita suomalaisia ja emännät loihtineet jos jonkinlaista herkkua; simaa, munkkia, tippaleipiä ja lohileipäkakkua. Tapasimme ihanat uudet pariisiystävämme Juhanin ja Iriksen ja tunnelma oli kotoisa, kun seinälle heijastettiin luontokuvia ja ihmiset lauloivat, osa valkolakeissaan. Tai no - ehkä astetta rennompi kun suomalaisilla yleensä, eihän kukaan ollut edes humalassa ja silti oli kova meteli. Mua jaksaa aina ihmetyttää elämän yhteensattumat: kun jutustelet small talkia vieressä seisovan kanssa kymmenien ihmisten joukossa, niin hetken päästä paljastuu, että hän tuleekin Joensuusta!
Kemut järjestettiin Suomi-Instituutin tiloissa, jossa edustettuna oli myös Iriskiss-, Marimekko ja muita suomalaisia käsitöitä. Sekä Biolan-kompostorit. Thank good emme voittaneet arpajaisissa kompostorin möyhennyslaitetta, miten senkin olisi Suomeen tuonut!

Vappukemuista lähdettyä pidimme sadetta pubissa jos toisessakin, ja mietimme josko hypätään metroon ja kotiin vai....
Ensin kumminkin syömään yhteen latinalaiskorttelin lukuisista ranskaravintoloista. Minä en muuten kirjoittanut tuon pubin veskin seinään, en ainakaan myönnä.

Menu 15€ (sisältää alku-, pää-, ja jälkiruoan) saa valita listan eri vaihtoehdoista. Meitsille alkuun sipulikeittoa, jossa oli gratinoitua juustoa niin ettei lusikalla päässyt läpi. Mutta niin maukasta. Seuraavaksi bernaislohta ja riisikakku, hyvä yhdistelmä muuten. Jälkkärinä molemmille créme caramel, paahtovanukas, jota oon syönyt kyllä vieläkin parempana versiona joskus Espanjassa.
Isännälle alkupalaksi crépe jambon fromage eli kinkkujuustolettu ja pääruoka olikin sitten verinen tapaus. Kävin nääs tilauksen tehtyäni toiletissa ja juuri sillä aikaa tarjoilija kyseli kovasti jotain, mistä mies ei tietty mitään ymmärtänyt. (tää näiden englantikin on tällä samanlaista mongerrusta kun suomalaisella vappuyönä :) No lopputuloksena hän söi elämänsä ensimmäisen raa-an pihvin Pariisissa!
Ruokajuomana tilasimme roseviiniä ja digestiiviksi Grand Marnier, jota en muistaka aiemmin maistaneeni, mutta hyvää oli ja auttoi isäntää huuhtomaan loputkin pihvinriekaleet. Ohjelmasta vastasivat aina niin seuralliset ranskalaiset miestarjoilijat.

Tässä vaiheessa oli jo oikein hyvä meininki: vatsa täynnä, kiva päivä ja huippureissu takanapäin. Eli ei muutakun hippaamaan! Suuntana Pariisin vanhin ja legendaarisin jazz-luola Caveau de la Huchette. New Yorkista tulleen orkesteri Ray Blue Swing Bandin etevä saksofonisti kätteli kaikki eturivin istujat ennen esiintymistä. Minä tykkäsin kumminkin vanhasta hattupäisestä pianistista, joka hämmentyi suosiosta, mutta innostui siitä samalla ihan kunnolla rääkkäämään pianoaan.
Suosittelen Pariisiin käyviä tutustumaan paikkaan, 12 euron lipun hinnalla pääsee kuulemaan hyvää musiikkia maailmalta.
Nämä luolamiehet palasivat kotiin joskus puolen yön jälkeen väsyneinä ja taas monta kokemusta rikkaampana. Cheers!