La joie de vivre à vous tous!

Elämäniloa kaikille!
Kotona ollaan taas ja arki täydessä vauhdissa. Otin monta päivää paluun jälkeen ihan rennosti: hehkuttelin Pariisin jälkilämmössä ja annoin mielen ja kropan sopeutua tänne viileyteen. Alkupäivät taistelin flunssaa vastaan ja ohihan se meni levolla.

Kyllä - meidänkin jääkaappi (ja koko kämppä) tuoksahtaa nyt Pariisista tuoduille homejuustoille. Ai kuinka ranskattaren diettini jaksaa? Voin kertoa että paksusti voi. Siitä lisää myöhemmin.
Muut vähäiset matkaostokset löysivät oman paikkansa. Iriskissin voimaliina sopii kun nenä päähän olohuoneen pöydälle ja huoneentaulu vanhan piirongin päälle rahapuun viereen.

Uusi hankinta pariisitaulujen kokoelmaani eli suuri valokuva ikkunanäkymästä etsii paikkaansa ja on väliaikaisesti jääkaapin ovessa, kunnes hankin siihen kehykset.
Tuliaisia toimme lähes vain lapsille, 5-vuotiaalle fudarinalulle jalkapallopuvun ja 13-vuotiaalle Convercen tennarit, joiden etsiminen onkin tarina sinänsä. Tarvitaan aikamoista kärsivällisyyttä ja etsivän tarkkuutta löytää just tietynlaisia-, tietynkokoisia-, tietynvärisiä tennareita kymmenien ja satojen mallien joukosta. Mutta hauskaa se oli, pidettiin sadetta monessa kenkäkaupassa, tuli harjoiteltua enkkua siinä sivussa ja testattua myyjien kärsivällisyyttä, kun kuvasin tennareita edestä takaa ja sivulta….

Nyt on muutamassa päivässä tullut ikkunan taa koivuihin isot vihreät lehdet, kesä on täälläkin!
Kaivoin pyörän esille talvisäilytyksestä ja huristelen tukka viuhuen ympäri kaupunkia.
Kävimme myös mökillä katsomassa kuinka siellä on kevät edennyt. Auto juuttui märälle mökkitielle ( irtos onneksi ilman traktoria) ja jonkun naapurin laituri makasi rantapöpelikössä. Alkutalvesta hiiret kaivautuivat mökin katon eristeiden läpi ja pureskelivat ruokakaapin reunaan syvän kolon. Yrittivät raukat päästä kaappiin, vaikkei siellä edes ollut mitään ruokaa. Jyrsiminen tosi loppui lyhyeen, kun pari niistä jäi loukkuun ja loput häädettiin sähköisillä hiirikarkottimilla.
Keittiö täynnä silppua ja siivoamista riitti.
Päivän päätteeksi vesipumppu paikalleen, sauna lämpiämään ja hyppy järveen. Vesi ei ollutkaan niin kylmää kun vois kuvitella, uskaltauduin jopa vähän polskuttelemaan. Uimakausi siis avattu ja ensimmäiset makkarat grillattu. Valkovuokot tantereella, ruohosipulin alut ja perunapellon kääntö saavat aina niin kovin toiveekkaaksi! (tää meidän peruna”pelto” on siis noin kolme metriä pitkä pätkä heh)