Hoitona hiljaa makuu

Nykyinen Kruunupuiston ja entiseltä nimeltään Takaharjun parantolan vanhin Jugend-rakennus valmistui jo vuonna 1903. Siihen aikaan tuberkuloosin ja muiden vaivojen keskeisinpiä hoitomuotoja olivat ravinto, lepo ja raitis ilma. Hallimakuuta ja hiljaa makuuta varten rakennettiin jopa suuria parvekkeita (halleja), jotka sijaitsivat luonnonvalon kannalta parhaimmalla paikalla.

Takaharjun Parantolan päiväohjelmasta vuodelta 1905 näkyy, että hallissa makuuta oli ohjelmassa viisikin kertaa päivässä. Muistan lukeneeni jostain, että hoitotulokset olivat kohtuu hyvät ja siksi tänne hakeutui korkea-arvoisiakin henkilöitä hoitoon aina ulkomailta saakka.

Nykyisin hoitosysteemit ovat täysin päinvastaisia. Liikuntaa ja toimintaa mahdollisimman paljon.
Kiireiset ja kipuilevat työssä käyvät ihmiset tulevat kuntoremonttiin ja juoksevat lukujärjestys kaulassa paikasta toiseen. Harva se päivä kuulen jonkun huokailevan, että on liian kiire. Sitten he painuvat metsään sykemittarin kanssa ravaamaan jonkun rastin perässä tai aikataulun kanssa koska on ehdittävä seuraavaankin paikkaan ja siinä välissä syömään.
Äskettäin tutustuin perheenäitiin, joka vuosikymmenten työrupeaman ja lastenhoidon jälkeen tuli kuntoutukseen ja meinasi ensimmäisellä viikolla seota, koska oli niin outoa kokonaisen viikon ajan keskittyä vain itseensä.
En tiedä nykysysteemien tuloksista, mutta vaisto sanoo, että jotakin tuosta entisestä hoitomuodosta voisi ottaa oppia. Hektisen nykyåäivän kuntoutujat tarvitsisivat raikkaassaa ilmassa hiljaa makuuta varmasti siinä missä liikuntaakin. Kun sen vielä voisi tehdä hyvällä omalla tunnolla ilman syyllisyyttä. Se vain on meille suomalaisille niin kovin vaikeaa.

Ilokseni hallit ovat edelleen käytössä rentoutusryhmiin ja voi sinne mennä hiljaa makaamaan omia aikojaankin, aina kun tarkenee. Tämä lähin makuuhalli on Aurinkoterassi nimeltään ja sijaitseen Jugend-rakennuksen toisessa kerroksessa.
Eikun paranemisiin!

Uutta kuntopuistoa testaamassa

Kruunupuistoon on rakennettu ihan äskettäin uusi sisäpiha, joka ensi alkuun näyttää siltä kuin otais Big Brother-talon pihalla.
Tutustuin tarkemmin tähän uutuuteen jumpparini Eijan kanssa ja kumpikin oli innoissaan kuin pikkulapsi löytäessä uusia kivoja leikkitelineitä. Pihassa on vielä meneillään nimikilpailu, sopivia saa ehdottaa. Minä nimesin tämän samantien Kuntopuistoksi.

Tosin tässä puistossa voi paitsi kuntoilla, myös pelata shakkia ja paistaa vaikka makkaraa pienellä notskilla. Pihaan vie hyvä liuska.

Terapiapolulla saa kokeilla paljain jaloin (tai kengin) kävelyä monenlaisilla pinnoilla, kuten puulla tai erikoikoisilla kivillä. Tasapaino taas karttuu tukkien, pölkkyjen, lankkujen tai isompien kivien päällä. Itelleni ainakin oli haasteellista kävellä kaikki tuo läpi ja mikä tärkeintä, heräsi halu saada paljon lisää harjoitusta.

Puiston reunassa on ehkä paras osuus koko paikasta. Nimittäin kuntosali keskellä kauneinta luontoa. Katsellessa puiden välistä välkkyvää Saimaata ja nuuhkiessa raikasta metsän tuoksua unohtaa kokonaan rehkivänsä.

Reippaan menon päätteeksi voi kellahtaa pihan pation lepotuoliin ja ottaa rennosti tai tilata kylmän juoman kuntopuiston kupeessa olevan kahvion terassilla. Ja kuunnella veden lorinaa.

Auringosta itään, kuusta länteen

Ei kuntoutusta ilman kulttuurin hurmaa. Ja Punkaharjulla kun ollaan, oli tietysti käytävä Johanna Oraksen taidekartanossa. Tämän kesän näyttely vei seikkailulle paitsi Orakselle tyypilliseen runsauden valtakuntaan, myös satujen maailmaan.
Uutena kukka-aiheena on tänä vuonna maalauksiin tullut kielo. Kukat ovat taiteilijalle ihmisen vertauskuvia, kertoo näyttelyn opas.
Kullervo

Minä suojelen sinua kaikelta

Yön kuningatar

Kesäateljeessa pääsi näkemään myös keskeneräisiä töitä, ja kuinka maalaus syntyy vaihe vaiheelta ja muuttuu jokaisen vedon jälkeen. Useamman kerran täällä käyneenä en vielä ole onnistunut törmäämään taiteilijaan itseensä, mutta hänen mieheensä ja äitiinsä kylläkin.
Taas kerran tykkäsin ja niin tykkäsivät muutkin. Sillä aikaa kun naiset tekivät taiteellisia tuliaisostoksia Art Shopissa, minä kuvasin näyttelyn parhaita paloja muistoksi.
Yhteinen sävel

Kun katsot maalausteni maailmaan
Saat palan sydäntäni,
jos otat sen vastaan
Näet sieluni pienimpiin onkaloihin,jos uskallat kurkistaa
Ovet ovat avoinna paratiisiini: iirikset, pionit, liljat
tuoksuen sinua syleilevät
Kedon kukat hyväillen kuiskivat, salaisuuksiaan.
aistit terälehtien hennon kosketuksen, äkkiä pieni perhonen,
luoksesi saapuu kuin kertoen: hetkeen nyt tartu, ihminen.
(Johanna Oras 2013)

Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka

Edellinen postaukseni samasta aiheesta vuodelta 2012: Saimaan rannalta löytyy tuulahdus Ranskan Rivieraa.

Terapiaa moneen lähtöön

Kuusi päivää kuntoutusta on kohta takana ja ohjelmassa sopivasti toimintaa ja hemmottelua.
Fysioterapian, toimintaterapian, kuntosalin, allasjumpan ja liikuntaryhmien sekaan on sujautettu rentoutusta, lymfahoitoa ja sainpa eilen hyvän tuoksuisen jalkakylvynkin. Rauhaisan musiikin ja ruusun aromien leijaillessa ympärillä makasin jalkahoitajan lepotuolissa ja totesin, ettei tämä jatkuva kuntoutuminen oo toisinaan yhtään pöllömpää. Kaikissa päivissä on hetkensä.
Tasapainojumppa on kuitenkin viikon ja päivän sana: kyllä sekin hitaasti ja varmasti paranee sinnikkäällä treenaamisella. Vuosi sitten en vielä pystynyt seistä yhdellä jalalla puolta sekuntiakaan ja nyt menee jo monta. Tosin edelleen olen sitä mieltä, että parasta ja mieluisinta tasapainojumppaa on yrittää pysyä pystyssä Pariisin täpötäydessä metrossa....
Paitsi harjumaisemista, tykkään tosi paljon mun yhden hengen huoneestani. Se on tyylikäs ja sävyiltään sopuisa. Täällä on hyvä kerätä voimia ja järjestellä ajatuksia tulevan talven koetoksiin.

Soluttauduin täällä meneillään olleen reumakurssin touhuun mukaan ja sain huomata, että kyllä kannattaa työntää nokkansa joka paikkaan. Ihan mahtavia uusia tuttavuuksia ainakin Joensuusta, Kuopiosta ja Lappeenrannasta (ja taisi olla muualtakin, muisti pätkii heh). Makeat naurut, henkevät keskustelut ja karaokelaulut siivittivät viikkoa. Kippistimme elämän iloille ja suruille uudessa Inkeritalon hienossa kahviossa ja totesimme, että kaveriterapia se on parasta terapiaa. Kiitos naiset mukavasta viikosta ja terkkuja kaikille.
Perjantai-iltana täällä oli tarjolla kakkua ja pianomusiikkia iltaruoan yhteydessä, joten hyvissä tunnelmissa ja palautuen sujui ilta rankan viikon jälkeen ;)

Kuntoutus komeasti käyntiin

Parin vuoden paussin jälkeen palasin taas kuntoutukseen Punkaharjulle. Puhtaat vesistöt, mäntymetsäin tuoksu ja maisemat, joista kansalliskirjailijat Topelius ja Runeberikin kirjoittivat, ovat yksi mainio syy tänne paluuseen.
Kuntoutuslaitos Kruunupuisto eli aikoinaan Kruunun puisto sijaitsee keskella kauneimpia harjumaisemia, jotka ovat edelleen valtion suojelukohteita. Osin aarniometsää, osin virkistysaluetta ja joka suuntaan risteilevät vanhoja kärryteitä ja ulkoilupolkuja. Majoitus on vanhassa jugend-rakennuksessa ja huoneet samaan tyyliin sisustettu. Edellisen kerran käyntini jälkeen tänne on tehty hieno sisäpiha (kunnon BB-tyyliin, laitan kuvan myöhemmin) ja avattu uusi kiva kesäkahvio ns.Inkeritaloon.
Nyt kun on oikein kehuttu paikkaa niin ei unohdeta, että oikeaa työsarkaakin riittää. Kymmenen päivää aikaa päivittää kovalevy eli hahmottaa, mistä syksyn urakan taas alkaisi. Polvi on leikkauskunnossa, lonkan rusto kulunut olemattomiin ja muutama muukin kohta kehossa ja sielussakin prakaa.
Jakso alkaa täyttämällä puoli päivää erilaisia papereita ja kirjallisia kipumittareita, elämänlaadun kartoitusta ja tavoitemäärittelyä. Sitten tehdään parit testit, lääkäri kirjoittaa nipun reseptejä ja vahvemman lääkityksen,jotta meno olis hauskempaa.
Ensimmäisen päivän loppurutistus on uniluento. Meitsillä on täysi työ pysyä hereillä. Opin sentään, että unettomuus lihottaa ja altistaa diabetekselle ja että unijaksot kulkevat noin 1,5 tunnin sykleissä. Eli jos väsyttää klo 21 eikä mene nukkumaan, menee unijuna ohi ja seuraavan kerran väsyttää noin klo 22.30. Ja tämä on tietysti vielä yksilöllistä. On muuten ihan NORMAALIA, että unen määrä/laatu vähenee iän myötä, koska melatoniinin eritys heikkenee. Eli rennosti vaan. Aamuyöllä voi vaiks kirjoittaa runoja, kuten eräs taiteilija ja sittemmin useamman runokirjankin kirjoittanut uneton hoksasi tehdä.
Vielä jäi mieleen terveydenhoitajan kehoitus, että suomalaisten täytyisi oppia hömöttämään enemmän. Eli olemaan vaan. Että terveisiä vaan niille, jotka vaativat lisää työtunteja päivään. Täällä ne työuupuneetkin sitten hoidetaan. Kyllä terveystäti tietää.


Aikaisempia kirjoituksiani Kruunupuistosta sekä Punkaharjun historiaa ja lisää kuvia löytyy TÄÄLTÄ.