Kotiinpaluu

Palasimme retroreissulta kotiin toissailtana. Ajelimme Loviisasta läpi rypsipeltojen ja päivänkakkarateiden enempiä pysähtymättä. Ja suoraa päätä mökille uimaan. Huima reissu, josta jäi rutkasti purtavaa talvenkin varalle. Matkalta eniten mieleen jäivät Isonkyrön Lyyli-kissa, suloinen pakkaus ja väriltään vaaleanpunainen, koska oli pyydystänyt hiiriä punamultapussissa! Toiseksi palan sydämestä vei Hanko. Se on Suomen etelä ja sinne on pakko päästä joskus uudestaan. Eikä syynä vähiten ole kaupungin 30km pitkät hiekkarannat.
Leirielämässäkin on oma viehätyksensä ja vinha vapauden tunne, vaikka vaunussa välillä löivät tunteet lieskaa, Ei voi kun ihmetellä kuka hullu lähtee kesällä ulkomaille, kun kotimaassakin on niin paljon nähtävää. Tällä kertaa aurinko lelli meitä ihanasti ja merituuli silitti.
Silti on kiva palata kotiinkin. Mökillä ruoka oli niin vähissä, että kipaisimme kantarellimetsään ja tuli paistettua kesän ensimmäiset herkut. Nam!
Kuvassa Lyyli poseeraa.

Saaristo elää.
Elämää ei löydy ainoastaan eläimistä ja kasveista,
vaan sitä löytyy myös aaltojen liikkeistä,
pilvistä taivaallasekä nopeista valon ja tuulen vaihteluista.
Tiettyä liikettä voi saada vangittua kuvaan:
ihmisiä luodoilla, vene horisontti taustanaan.
Muuta liikettä voi vaistota hiljaisuudessa.
Vuodenajat vaihtuvat, vesi jäätyy, jää sulaa.
Kaikki jättää jälkensä.
-Kim Nyblom, valokuvanäyttely ulkosaaristosta, Tammisaari-