Loistoa

Loviisan leirintäalueen aamu. Aurinko puikkelehtii oksien takaa ja kiiltää moninkertaisena meren pinnasta. Kaikkialla on hiljaista, vaunut, teltat ja autot nukkuvat levollisina rannassa. Vain varis on hereillä ja kakkii mustikkakakkoja vaunun katolle. Kävelen alueen läpi ohi receptionin joka lienee vanha maalaistalo. Sieltä löytyy leiriasukkaille pieni keittiö, kauppa ja oleskelutila jossa voi pelata ja lukea päivän lehdet. Ja netti. Viereisessä puutalossa on hotellihuoneita, ja pihassa grillit ja sulkapallokenttä sekä puiden oksaan kiinnitettyjä vanhanaikaisia keinuja lapsille. Kävelen laiturille mutta pysähdyn, kun joutsen poikasineen ui uljaasti ohi. Oikealla kauempana seisoo isohko laiva, jonka kantta aurinko kuivattaa yön jäljiltä. Laivan kyljessä lukee jotain mistä en saa selvää.

Aamupäivälle suuntaamme kohti Kotkaa. Olen varmaan viis vuotta halunnut sinne ja nyt se on kivenheiton päässä. Ajamme Kantasatamaan, jossa on Meripäivät. Tapahtuman aikana kaupungissa on niin paljon ohjelmaa, etten pystynyt tulostamaan sitä netistä. On konsertteja,katuteatteria, näyttelyitä, merimieslaulufestivaalit, purjehduskisoja, isoja ja pieniä aluksia, joissa poiketa, nostureita niin ja maailman vanhin jäänmurtaja Tarmo. Täällä jos missä on meri kaikkialla. Sielläkin missä sitä ei näe, sen tuntee. Meno on kuin Joensuun torilla, paikalliset juttelevat tuttavallisesti, kun istumme kahvilla. Niin ja juuri Kotkan kautta jazz-musiikki saapui aikoinaan Suomeen, merimiesten mukana.
Lauri Tähkä konsertoi parhaillaan meriareenalla, ja me suuntaamme sen tahdissa upouuteen merikeskus Vellamoon. Vellamo on erottuva maamerkki koko suurella satama-alueella, ja näkyy kauas merelle. Erikoisen, ja paikallisten mukaan suurta polemiikkia herättäneen muotonsa se on saanut tyrskystä. Ja sitä se muistuttaakin lasisine julkisivuineen. Se häikäisee ihastuksesta ja ihmetyksestä. Vellamossa on eri museoiden näyttelyitä merenkulun historiasta aina merimiesten arkeen ja hykerryttäviin tarinoihin. Ajan ja sankaruuden tarinoiden lisäksi sisällä on kaikenlaista yllättävää mm. Jukka Rintalan juhlapukunäyttely. Lapset saavat harjoitella meripelastusta tietokoneen avulla, ja kiipeillä veneissä. Kiehtovia ovat vanhojen hylkyjen tarinat ja niistä esiin nostetut arvokkaat tavarat. Vellamosta löytyy jokaiselle jotain. Ja lisää tulossa, koska paikka on avattu vasta muutama viikko sitten ja joiltain osin keskeneräinen. Lopuksi kiipeämme rakennuksen katolle josta on huikea näkynä merelle, kaupungille ja satamaan. Itse ihastun Virtaa-näyttelyyn, jossa lopuksi siirryttäänn Joutilaisuuden tilaan...

Kiva päätös Loviisan leirille on, kun vuokraamme leirintäalueelta Jopot jolla huristamme pikkukaupunkia pitkin poikin. Jopon vuokraus maksaa4euroa/2tuntia, mutta ystävällinen omistaja sanoo, että tuokaa pyörät takasin vaikka seuraavana päivänä. Ajelemme Rantakadulta Kapteenintielle, sitten Luotsikujaa ja Pursimiehen katua Köydenpitäjäntielle. Loviisassa asuu paljon taiteilijoita mm.Riitta Nelimarkka, enkä ihmettele syytä. Pikkukaupungin vanhoihin puutaloihin tekee mieli kurkkia sisään! Laivasilta on Loviisan suolantuoksuinen satama, josta voi bongata merimiehiä ja maakrapuja, paikallisia ja turisteja. Samalla saa juoda espressot satamakahvilassa. Laivasillalla on myös museo ja galleria, saunaja joskus lavatansseja. Tupsahdan Laivasillan punaiseen suola-aittaan, joissa aikoinaan varastoitiin suolaa, tupakkaa ja mausteita. Tällä kertaa siellä on virolaisen taiteilijan näyttely. Taiteilija asusti Loviisassa muutaman kuukauden, pyöräili sen katuja, tutustui sen ihmisiin ja rakennuksiin ja maalasi sen katuja, puistoja, rakennuksia, jopa bussipysäkin. Ah kuinka boheemia. Loviisa on loistava päätös matkallemme.
Kuvat: Puuvenelaituri, Loviisa. Kotkan satama. Merikeskus Vellamo. Meidän leiri Loviisassa.