Matka jatkui etelään ja välillä poikkesimme moikkaamaan ystävääni Crisseä Rauman vanhaan kaupunkiin. Rauman kiäl on sit hauskaa, sen mitä siitä selvää saa. Sivusimme pitsiviikkoa, joka alkoi edellisenä päivänä. Jaloittelutauolla kävimme myös hiljentymässä ikivanhassa kivikirkossa sekä teimme retrolöytöjä idyllisten puutalokortteleiden pihakirppareilla. Sen jälkeen kokka kohti Turun Ruissaloa, jossa leiridymme tätä kirjoittaessa.
Turussa vierähtäisi helpostikin paljon aikaa, täällä on kulttuuria ja merenrantaa riittämiin. Lomaa on kuitenkin vain kolme viikkoa. Eilisen aurinkoisen päivän käytimme hyödyksi. Kampesimme Turun linnan torneihin, kuninkaankammareihin ja keskiaikaisiin vierastupiin. Paikkaa asustaa vanha linnatonttu, jonka tapasin minäkin. Se kulkee linnan hämärissä kellareissa ja jyrkissä portaikoissa ja pelkää salamavaloja. Se pitää huolta linnan aarteista ja kalleuksista, ja sillä on talovahtina Murri-kissa joka on kiva paitsi silloin kun se on vihainen. Tontun voi nähdä häivähdyksenä pimeässä portaikossa tai virnistyksenä ikkunasyvennyksessä. Ja se on 700-vuotias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!