vaatevuodatus

Olen pessyt kuulkaa pari päivää pyykkiä. Enkä voi ymmärtää miten mun pyykkikorini on edelleen täynnä?? Laskin et oon pessyt ainakin kuudet pitkät housut, toistakymmentä pienenmpiä housuja, viisi puseroa, neljä t-paitaa, kahdet rintsikat, kahdeksat sukat, kaksi takkia, yhden hameen, kaksi lakanaa, kaksi pussilakanaa, pari tyynynliinaa ja pyyhkeitä...Silti pyykkikopassa on vielä ainakin yhdet verhot, lakana, farkut, paitoja, housuja...Mistä niitä sataa???
Pyykinpesu on sinällään mukavaa, mutta kieltämättä käy mielessä ajatus, tarvitaanko tätä kaikkea oikeasti. Kaapit pursuilee vaatteita, vaikka yritän sännöllisesti inventoida niitä, roskiin, kirpparille, jollekin jolle kelpaa - ja kirpparilaatikosta takaisin omaan kaappiin...Onko tämä normaalia vai jonkinlaista piilevää hulluutta, että ihmisen täytyy hamstrata hirveitä kasoja vaatteita, joista osaa ei ehdi koskaan pitää?
Toisaalta pesen pyykkejä harvakseltaan, kuten arvata saattaa. Kerään niitä niin kauan, ettei oo mitään päällepantavaa (vaikka kaappi on edelleen täynnä) sitten alan pesemään. Tunnnen olevani oikea kotitalousihme, kun pyykkään ja pyykkään ja pyykkään. Mielessä käy kauhukuvana ison perheen äiti, joka hukuttautuu lopulta pyykkimereen..

Oliskohan elämä helpompaa, jos omistaisi kaikkia vaatekappaleita vain kahdet. Ainakin täytyisi pyykätä useammin (ei hyvä).

Joskus todella saan hävittämisen puuskan ja alan hankkiutua eroon kaikesta liiasta vaatteesta. Sitten tulee vastaan ne muistojen farkut, vähän liian pienet tosin, joista ei voi luopua. Ne edustavat nuoruutta. Pistän ne vähän sivummalle sitä varten kun laihdun. Sitä päivää ei koskaan tule. On myös pusero jonka bestis osti minulle Italiasta (ja josta napa näkyy). Ei sellaista voi kellekään antaa, sillä on tunnearvoa! Näitä rintsikoita voi hyvin vielä pitää. Niissä ei tosin ole kaaritukia eivätkä ole push-upit, mutta uuden veroiset; en oo pitänyt kertaakaan sitten viime vuosikymmenen, melkain uudet siis. Eikä yksi pieni reikä sukassa haittaa, pidän niitä vielä kerran ja sit heitän pois. Näin se menee...eikä homma etene.
On myös toisenlaisia oireita: menen kauppaan, koska shoppailu on kivaa ja auttaa kaikkiin vaivoihin. Hiplaan puseroita, takkeja, mekkoja ja totean, ettei ole shoppailureissu eikä mikään, jos ei jotain kivaa löydy. Ja koska paita sattuu olemaan just sopiva, niin ostan kaksi eri väriä, eiphän tarvii heti olla ostamassa. Huokaus. Mikähän auttaisi - suklaa ehkä?

Ei oo naisen elämä helppoa. Meen tästä ripustamaan pyykkejä.