kesän iloja

Tämän kesän parvekekukkaset. Parvekepuutarhassa elossa ovat enää basilika, salaatti ja pavut.

C´est la France

Reilu viikko kotona ensin sairastellen, sitten muuten vaan lomaa viettäessä. Jaakko heitti kylmän kiven järveen ja sen kyllä huomaa. Yöt ovat viileitä ja pilkkopimeitä, eikä enää tee mieli pitää makkarin ikkunaa auki. Mieleen hiipivät väkisinkin arkiasiat; varasin jo ajan jumpalle ja pari kirjoittamatonta juttua pyörii mielen päällä.
Oon kuulkaa lukenut tänä kesänä kolme kirjaa. Hehkutan sitä kaikille. On silkkaa ylellisyyttä ottaa kirja esiin ennen nukkumaanmenoa, kun ei sitä ole voinut tehdä pariin vuoteen kipeiden niskojen takia. Kaikki kirjat koskevat kuten arvata saattaa, Ranskaa. Kirjamessuilta hankkiimani 'Ranskattaret eivät liho' ja 'Ranskattaren ruokavuosi' ovat ihan parhaita! Niissä opastetaan kuinka herkutella ja pysyä silti hoikkana. Ensinäkin viiniä pidetään ruokana ja sitä tulee juoda aina, aina, aina vain ruoan kanssa. Shampanja taas käy kaiken kanssa ja joka tilaisuuteen tai ilman mitään syytä, myös arkena. Erikoinen esitys on shampanjaa pizzan kanssa, mikä sopii kirjan tekijän mainiosti. (ok kirjoittaja on suuren shamppanjayhtiö Veuve Clicquot'n toimitusjohtaja ...).

Loppujen lopuksi näissä ohjeissa on paljon itselleni tuttua. Esim.käytä rappuja aina kun mahdollista (minä käytän koska kammoan hissejä). Juo vettä lasillinen heti herättyä ja muutenkin aina kun mahdollista. Ei mitään limsoja, mehuja eikä energiajuomia janoon. Jopa raparperi-mansikkahillon ohjeen, jota olen itsekin tehnyt, löysin kirjasta. Samoin tekijä ylistää maustamatonta jogurttia, jota ilman ei meitsikään montaa päivää voi olla. Hän tekee sitä jopa itse kotona. Minä en - mutta meillä tehtiin aikoinaan kotitekoista viiliä.
Ja voi raukkoja ranskalaisia mitä ilman he jäävät: piimää! Helteellä piimä on ihanaa, siitä lähtee jano, se täyttää vatsaa ja sisältää hyviä maitohappopakteereita, kalkkia ja ties mitä.

Kirjan mukaan ranskattaret eivät harrasta ihmedieettejä, vaan tekevät tarvittaessa pieniä korjausliikkeitä elämäntapaansa. He eivät rehki jumppasaleissa vaan kävelevät paljon ja kiipeävät rappusia. He välttävät seisovia pöytiä, koska se on liian hämmentävää (ruokaa on liikaa). Ranskassa naiset syövät paljon purjoa ja keittävät taikapurjokeittoa (vastaa meillä kaalia esim. kaalikeittoa)aina kun on aihetta. Toinen ihmeruoka on salottisipuli jota lisätään meilkein kaikkeen. Kolmas on tumma suklaa jota he himoitsevat (mutta eivät silti ahmi sitä levykaupalla). Juustoista nyt puhumattakaan.
Ruoassa ranskalaiset panostavat laatuun enemmän kuin määrään. Samoin tekee valtio, joka tukee laadukasta ruoan tuotantoa (mites meillä?). Luontainen, hyvänmakuinen ja tuore ruoka täyttää paremmin, kuin rutiininomainen tankkaaminen rasvalla ja keinotekoisilla aroimeilla kyllästetyllä ruoalla (tulee mieleen omat nuudelihässäkät, pizzat ja ranskalaiset perunat...). Ihmisiä kehoitetaan tutustumaan toreihin valtavien markettien sijaan.

Itsäni kirjassa kiehtovat monen järkevän ohjeen lisäksi hyvin yksinkertaiset ruokareseptit. Hoikkana pysyminen ei ole mitään jatkuvaa painon tarkkailua tai hiilareiden, rasvojen ja sokerien vahtimista vaan rento elämäntapa. Eikä herkuista kieltäytymistä ja itsensä rääkkäämistä vaan täysipainoista nauttimista, hyvän ruoan arvostamista ja kohtuutta.
Ja kaiken muun hyvän lisäksi perunaa pidetään huippuruokana. Toisessa kirjassa on kokonainen luku jonka nimi on Rakkaudesta hyvään perunaan. Tästä mie tykkään.
Nämä teokset inspiroivat itseäkin terveelliseen elämään ja ruokaan. Ja täytyy myöntää että toisen kirjan innoittamana hankin ne kilon painot käsijumppaa varten. Ensimmäiset harjoitukset ovat jo takana. Lisäksi kirjassa suositellaan joogaavenytyksiä, joita teen muutenkin joka aamu (tämä on jäänyt, onneksi, niiltä ajoilta kun harrastin joogaa).
Hyvästi allit ja ikuiset dieetit. Ei puutu kun huivi ja kymmenkunta erilaista tapaa sitoa se, niin elämä hymyilee, voilà!

mozzarellapurjot

vajaa kilo purjon valkoisia osia
2,5 dl tuoreita basilikan lehtiä
225g mozzarellajuustoa
1-2 rkl oliiviöljyä
1 tl viini- tai sherryetikkaa
vasta jauhettua suolaa ja pippuria

Keitä puhdistettuja purjosuikaleita suolavedessä 6-10min.
Laita purjot uunivuokaan ja basilikan lehdet päälle. Sekä viipaloitu mozzarella. Ruskista hieman uunin grillivastuksella 3-5 min kunnes juusto sulaa. Pirskottele päälle öljyä ja etikkaa ja mausta.
Ihanaa maalaisleivän kanssa.

lomareissu päättyi sairaalan päivystyspolille

Niin vain kävi että flunssa nousi kuumeeksi ja ajoi retromatkalaiset kotiin ennen aikojaan. Flunssa - ja lekuri epäili myös munuaistulehdusta, taas. Eli 10 päivän antibioottikuuri. Enkä edes uimassa käynyt! hmph.
Meillä oli silti upea 11 päivän retki ja vaunuvanhus majoitti jälleen kerran hienosti. Mittariin kertyi sentään 1200 km. Ja ilmat suosivat. Ja meri. Nyt jo ikävä. Tämä ei jää tähän...

Jäin myös kaipaamaan matkan varrella eteen osuvia sattumia, yllätyksiä ja kauneutta. Pyöräilimme Hangossa tietty kaikkia sivupolkuja pitkin ja kulmankin taakse. Yhden polun päässä löytyi pieni niemi, jossa seisoi kasa järkälemäisiä kivenlohkareita. Paikalta oli upea näkymä merelle, oikea aurinkosilta. Ulapalta saapuivat purjeveneet ja laskivat juuri siinä kohtaa purjeensa. Moottoriveneet hiljensivät vauhtiaan. Meillä oli mukana iltatorilta ostettua kiinalaista ruokaa ja tilkka valkkaria. Kivenlohkareiden paistatellessa meren ja auringon kanssa kilpaa aloin katsella kiviä tarkemmin. Miten kauniita voivat luonnon kivet olla! Oranssia, tuikkivaa savun harmaata, vaalenapunaista, keltaista ja violetin eri sävyjä. Selkäni takana oli luonnon oma taidenäyttely!
Isäntä katsoi erittäin epäluuloisesti, kun pitelin isohkoa kiveä käsissäni aikomuksena ottaa se matkamuistoksi...hänellä kun on usein kunnia kantaa mun kapsaäkkini. Onneksi löytyi vähän pienempikin 'pala Hankoa' joka tätä kirjoittaessani koristaa kirjoituspöytää.

purnukkahulluus

Mulla oli pienenä sellanen tapa että kirjoitin päiväkirjaan ylös aina kaiken mitä olin ostellut ja mitä se maksoi. En tiedä miksi niin tein. Ehkä se oli hienoa kun kerrankin sai jotain, silloin ei ollut liiemmälti rahaa shoppailla.
Nytpä kerron mitä löytöjä oon tehnyt tällä reissulla.
Ensinäkin ostin Hangon Leijonat- nimisen sarjakuvakirjan. Sarjakuvaa julkaistaan kuulemma Iltasanomissakin ja se kertoo Hangon vapaudenpatsasta vartioivien kivileijonien seikkailuista.
Sit löysin jostain halpahallista kilon käsipainot. Ne nähtyäni muistui utuisena mieleen kuntoutus ja jumpparin ohjeet hankkia moiset painot, jos aikoo pitää allit loitolla. Tuossa ne nyt vaunun kaapissa makaa painona, mutta en tietenkään lomalla aloita treenejä vaan kotona sitten myöhemmin...
Paras löytöni tällä reissulla osui Hangon iltatorille, jossa oli myös kirppari. Torilla vasta pystyteltiin pöytiä kun silmiin osui retropurkki, vanha Viri kaakaopurkki jota olen aina halunnut alkaa keräileen. Niissä on sitä jotain. Nyt siis ensimmäinen purnukka on hankittu. Maksoi 8€ ja sopis tosi hyvin retrovaunuunkin mutten malta sitä tänne jättää. Ihan pikkusen jäi kaiveleen kaikki ne muut ihanat vanhat purnukat.
Sitten tietysti hurahdin täällä Naantalissa muumikrääsään. Luulin välttyväni siltä, kunnes presidentin puutarhassa opas jakoi lainaksi muumi-sadeviittoja. Miekin sain sellaisen ja tietysti oli heti seuraavaksi mentävä ostamaan samanlainen itselle. Siinä sivussa mukaan lähti muumikauppakassi ja tietysti vihreä muumipurnukka.
Että sellasia ostoksia on tullut tehtyä. Nainen tulee niin iloiseksi kun saa jotain uutta, vaikkapa retropurkin.
Voin mä tässä samalla mainita isännänkin hankinnat. Elektroninen kärpäslätkä ja Hangon sinappia.

Naantali camping

Hangosta lähtiessä emme vieläkään malttaneet palata sisämaahan vaan etenimme rannikkoa pitkin. Ja hyvä niin.
Tapasin länsisuomalaisen ystäväni joka on myös urhein tuntemani nainen. Eka hällä murtui sääriluu, sitten vaihdettiin polveen tekonivel jonka jälkeen sääri murtui uudelleen pahasti, "sojottis joka ilmansuuntaan", leikattiin useamman kerran ja todettiin että toipumiseen menee koko kevään ruljanssin jälkeen koko kesä. Ja siellä tää vaan huushollaa, ottaa vastaan vieraita eikä vois kuvitellakaan olla menemättä daunbaitölaituriin! " Ku se meni niin se meni (jalka). Mitä sitä sen enempiä murehtimaan" tuumaa likka, porhaltaa eteenpäin koko jalan pituisen turkoosin kipsinsä kanssa ja on oma kikattava ittensä. Eikä kyllä peittele ketutustakaan.
Tyyppi on normaalisti koko durasell, nyt olosuhteiden pakosta sellanen menijä niinkun normaalit ihmiset ovat :)

Pyörähdys Kultarannan puutarhassa. Puistoon on otettu mallia Pariisin Versailles'sta. Ja sen kyllä huomaa. Tarjan toiveesta puutarhassa oli esillä myös nykytaidetta. Rumaa minusta. Miksi pitää värikkääseen puutarhaan tuoda moisia metallirumiluksia.
Muuten Naantali on Naantali. Kaunis ja taiteellinen, ja ihan liikaa ihmisiä. Kaiken lisäksi olemme taas parkkiruutuleirinnässä. Palautuminen Hangosta maan pinnalle aiheuttaa lieviä ahdistusoireita. Hirvittää ajatus siitä että pääsen takasin Hankoon vasta ehkä ens kesänä. Tämä on vakavaa.

näkemiin Hanko

Piknikiä ja pyöräilyä. Vaunun pakkaamista ja purkamista. Vicks-nenäsumutetta, c-vitamiinia ja buranaa. Uusia paikkoja, auringonlaskuja, edelleen meren rannassa. Käpysydän pitäköön meille paikkaa Hangossa..

"Jokaisessa ihmisessä on
hitunen merta - ainakin kaikissa
mielenkiintoisissa ihmisissä"
Kirjailija Karl August Tavastjerna

Yhtä hymyä - Hangossa!

Kilometrejä on takana 600. Pari päivää meni sairastellessa, kuumeessa. Yritin ottaa rauhallisesti, en maannut auringossa enkä uinut vaikka sieluun sattui. Meri on 15 metrin päässä.
Vaikka ollaan käyty täällä pari kertaa aikasemmin eikä Hanko ole kovin iso kaupunki, täältä löytyy loputtomiin uusia ihania juttuja. Eilisen tärppi oli Hangonkylän söpö satama ja kalapuoti. Vihdoinkin sain kunnon kalaa! Syötiin itsemme ähkyksi; savulohta ja aiolia (valkosipulimajoneesia) sekä savusilakoita. Satamassa oli myös kahvila ja kalaravintola, jossa on oma hummeriallas!
Täällä on näitä satamia enempi ja vähempi. Toinen löytö oli piskuinen kappelisatama, jossa olis ollut kiva hypellä kallioilla ja löytää ties mitä mutta ei näin tautisena.
Illalla hyppäsin pyörän selkään. Ihan pieni lenkki vaan ja joopa joo. Taas haukoin henkeä. Kauniita rantoja, kallioita, toinen toistaan satumaisempia pitsihuviloita ja Villa Doris, johon tulen asumaan sit "eläkkeellä" kun en jaksa enää retkeillä. Ihmiset toivottavat joka paikassa hyvää päivänjatkoa kuin jossain Etelä-Ranskassa.



Edempänä asuntovaunuilee saksalainen perhe. Lapset syövät muroja omilla pienillä retkituolillaan ja mitä tekee isä? Viihdyttää lapsia (ja siinä sivussa minua). Oon jo nähnyt moonwalkia, jonglöörausta, pellehyppyjä ja jotakin erikoista tanssilajia :)
Meillä on naapurina myös samanlainen retrovaunu kuin tämä meidän. Vaunua asustaa Nainen mukanaan kaksi n.12-vuotiasta lasta ja kolme huskyä! No tytöt kyl nukkuvat teltassa. Illalla kutsuin rouvan lasilliselle meidän "terassille". Kävi ilmi että hän kunnostaa vaunua itse. Ou nou. Sitten käytiin tarkkaan läpi jokainen nurkka ja sisätilakin.

Eilen tuuli niin että vaunu ihan tärisi. Haarukat ja veiset lautasineen lentelivät, samoin naapuriteltan suojus ja ihmisiltä hatut päästä. Ranta täyttyi surfaajista ja meitsi katteli lämmintä päälle. Tänään tuuli näyttäis pikkusen leppyneen. Joten hauskaa päivän jatkoa kuten täällä tavataan sanoa.

Kuvia perjantain piknikpaikasta Kotkassa ja Keisari Aleksanterin kalastusmajalta Langinkoskella.

Kiipeilyä ja keltiäisen kusta

Ajellessa Hyväntuulentietä Kotkaan ei oikein tiedä mitä odottaa. Paitsi merta. Ja onhan meripäivät, mutta eivät osuneet tällä kertaa kohdalle. Siksi yllätyin. Paljon puistoja joihin on panostettu. Sopokan vesipusto on palkittu useastikin: parhaana kivirakenteena, parhaana ympäristörakenteena, parhaana ulkovalaistuskohteena. Puiston korkein kohta toi mieleen Chateu-kukkulan Nizzassa. Kaunissa Sipeliuspuistossa ihan keskustassa söimme lounasta. Ja nousimme 133 porrasta Haukkavuoren näkötorniin josta näkyy Viroon asti.
Ihmiset Kotkassa ovat ystävällisiä ja tunnelma rennon kansainvälistä. Lapsetkin viihtyvät Merikeskuksissa; Maretariumissa on esillä suomalaisia kaloja ja Vellamossa taidetta ja merenkulun historiaa. Varsinkin kolmevuotias innostui:
- Minä näin uimassa NÄIN ison....(isi mikä sen nimi olikaan...)niin HAUKI!
Sen sijaan 11-vuotiaalla taitaa taiteen ja historian aika tulla myöhemmin.
- Tylsää! kaikui näyttelysalissa ja silti löytyi monta kiinnostavaa asiaa kuten joutilaisuuden tila ja nosturisimulaattori, jolla sai siirrellä sataman kontteja. Vanha museojäänmurtaja Tarmo taisi kiinnostaa koko sakkia. Jännitäviin sisätiloihin pääsi kiipeilemään.

Kotkasta matka jatkui pitkällisen Itä-Suomi vs Länsi-Suomi ottelun jälkeen kohti länttä eli Helsinkiin. Sen piti olla välietappi ja sellaiseksi se totisesti tuli. Olin äimän käkenä kun käännyimme kauppakeskuksen nurkan taa ja edessä oli Rastilan leirintäalueen vastaanotto.
- Tässäkö tää on, kattelin pahaa aavistaen vieressä seisovia korkeita kerrostaloja.
Olo oli kuumasta matkasta tukala eikä flunssakaan vielä helpottanut. Vaunupaikat annettiin respasta ja ne olivat vieri vieressä sumpussa sitä varten rakennetuissa ruuduissa. Tollasesta parkkiruutuleirinnästä en muutenkaan erityisesti tykkää.
Ja kuuma kun helvetissä. Vaunun lämpö nousi 33:een.
- Onneksi täällä on ranta lähellä! Lähdetään sinne ja otetaan piknikpeitto mukaan.
Ranta oli pieni yleinen uimaranta ja mustanaan ihmisiä. Kaiken lisäksi se oli aidan takana ja leirintäalueen ihmiset etsivät porttia mistä sinne pääsee eivätkä löytäneet. Makasimme hetken aidan takana suurella nurmikolla. Ihmettelin kun jalkateriä ja nilkkoja alkoi polttaa. Astunko vahingossa nokkoseen? Samantien isäntä huomasi peiton olevan täynnä keltiäisiä. Sain ihmeen nopeesti itteni ylös viltiltä. Fiilis oli jo niin kypsä ja väsynyt, ettei edes viereisen Rastilan kartanon kylmä huurteinen innostanut.
Illalla nousi kuume. Tutisin horkassa vaunun sisällä peiton alla ja litkin Finnrexiä. Aamulla näyttelin tervettä, ettei isäntä olis pakottanut lähtemään kotiin.
Rastilassa kivaa oli kun tapasin portilla yllättäen serkkupoikani pitkästä aikaa. Hän tykkäsi leiripaikasta. Rastilasta käsin on helppo tutustua Helsinkiin, metro on 100 metrin päässä. Ja on tosiaan myös lähellä se kauppakeskus, josta löytyi tällä retkellä tarpeellinen apteekki. Itäkeskus on pienen kävelymatkan päässä. Tulemme tänne takaisin vähän viileämmällä kelillä.
Ja kyllähän sanotaan että muurahaisen kusi tekee hyvää reumalle. Eikös muurahainen ja keltiäinen oo sama asia? Vaikka flunssaa pukkaa edelleen niin ilmankos on nilikat tänään niin vetreät.

Rengasmatkaa retrovaunulla

Kotka - Santalahti Camping




Elämä menee eteenpäin nopeammin kuin tämä blogi.
Kesän suurin tapaus, Siskon nelikymppiset järjestettiin hänelle yllärinä. Ihanat ihmiset auttoivat juhlajärjestelyissä; yksi teki kakkua, toinen keitti kahvit ja kolmas toimi grillivastaavana. Sekä paljon muuta tärkeää. Upealla naisella on upeita ystäviä!

Tällä hetkellä ollaan kuitenkin toisessa kohteessa eli retrovaunulla reissussa. Ja koska vanhankin täytyy kokeilla rajojaan niin eilen pyörimme Tykkimäen huvipuiston hullunmyllyissä. Voiko sanoa käyneensä karusellissa, jos ei oo kertaakaan uskaltanut avata silmiään?
Illalla ajelimme siskon perheen kanssa peräkanaa Kotkaan. Pulskahdus mereen oli piste lomalle. Ite täytyi vain ihastella lasten uimista ja huokailla ulapan kimallusta. Kurkku kipeä ja vitamiinikuuri päällä. Silti sitä oli niin kaivannut. Merta.