Niin vain kävi että flunssa nousi kuumeeksi ja ajoi retromatkalaiset kotiin ennen aikojaan. Flunssa - ja lekuri epäili myös munuaistulehdusta, taas. Eli 10 päivän antibioottikuuri. Enkä edes uimassa käynyt! hmph.
Meillä oli silti upea 11 päivän retki ja vaunuvanhus majoitti jälleen kerran hienosti. Mittariin kertyi sentään 1200 km. Ja ilmat suosivat. Ja meri. Nyt jo ikävä. Tämä ei jää tähän...
Jäin myös kaipaamaan matkan varrella eteen osuvia sattumia, yllätyksiä ja kauneutta. Pyöräilimme Hangossa tietty kaikkia sivupolkuja pitkin ja kulmankin taakse. Yhden polun päässä löytyi pieni niemi, jossa seisoi kasa järkälemäisiä kivenlohkareita. Paikalta oli upea näkymä merelle, oikea aurinkosilta. Ulapalta saapuivat purjeveneet ja laskivat juuri siinä kohtaa purjeensa. Moottoriveneet hiljensivät vauhtiaan. Meillä oli mukana iltatorilta ostettua kiinalaista ruokaa ja tilkka valkkaria. Kivenlohkareiden paistatellessa meren ja auringon kanssa kilpaa aloin katsella kiviä tarkemmin. Miten kauniita voivat luonnon kivet olla! Oranssia, tuikkivaa savun harmaata, vaalenapunaista, keltaista ja violetin eri sävyjä. Selkäni takana oli luonnon oma taidenäyttely!
Isäntä katsoi erittäin epäluuloisesti, kun pitelin isohkoa kiveä käsissäni aikomuksena ottaa se matkamuistoksi...hänellä kun on usein kunnia kantaa mun kapsaäkkini. Onneksi löytyi vähän pienempikin 'pala Hankoa' joka tätä kirjoittaessani koristaa kirjoituspöytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!