Vanhankylänniemen leirintä

Laskeudumme varovasti kohti pääkaupunkiseudun hulinoita (tai sitten kierrämme ne). En oo koskaan tullut ajatelleeksi mitä kaikkea löytyy Järvenpään seudulta. Vanhankylänniemen leirintäalue poikkeaa kaikista muista. Missasimme bluesit jotka loppuivat eilen ja nyt on tilaa melkein kokonainen pelto levittää tuoleja, pöytiä, mattoja ja pallogrillejä. Hetken päästä leiriytymisen jälkeen mäkeä alas rullaa vanhempi mies pyöräpotkurillaan. Hän jarruttaa kohdalla ja istuu potkurinsa penkille. - Päivää...miä olen tämän paikan pehtoori. Menee rupatellessa pitkän aikaa pehtoorin kertoessa Järvenpään parhaat tärpit ja siinä sivussa oman elämäkertansakin. - Miä olen aina asunut täällä kausipaikalla, mutta viime vuonna kaupunki hääti meijät pois. Minä menin omistajien juttusille ja totesin että kun miulla ei ole muuta paikkaa mennä niin voin ruveta täällä pehtooriksi. - Teen vähän kaikenlaisia töitä ja siinä sivussa tarkistan, että kaikki ovat oikeella asialla täällä. Mies vilkaisee leirintälupaamme vaunun ikkunassa. - No saakos sinusta ottaa kuvan, kun kirjoittelen semmosia matkajuttuja, kysyn pehtoorilta. - Joo sua ottaa. - Mutta nettii ei saa kuvaa laittaa. Se on kato vaarallista touhua se. Ne voi sieltä sen imasta ja käyttää vaikka missä. - Okei en minä ilman lupaa internettiin... Pehtoori suosittelee pyöräilemään polkupyöräreittejä Tuusjärven ympäri 22 kilometriä. Ja siinä sivussa tutustuu sitten seuvun kulttuuriin. Jos on jotakin ongelmaa niin siitä juttusille sitten pehtoorin kanssa. Hällä on se ensimmäinen vaunu siinä kentän laijassa.