Siihen aikaan kun isä lampun osti

Jos olisin tiennyt kuinka mielenkiintoinen kulttuuritarjonta on Järvenpäässä, olisin tullut tänne aikoja sitten. Säveltäjä Sibelius, kirjailija Juhani Aho, taiteilija Pekka Halonen ja puoli Järnefeltin sukua muun monen ohella elivät ja tekivät töitä täällä Tuusulanjärven rannoilla 1800-1900- luvun taitteessa. Sibeliukset asuivat Ainolassa peräti 60 vuotta aina kuolemaansa asti.

Hirsihuvilat, erämaa-ateljeet ja puutarhat kertovat perheiden historiaa. Taiteilijaperheet elivät yhteisöelämää tukien toinen toisiaan. Oman maan kasvikset, marjat ja vihannekset syötiin, säilöttiin tai valmistettiin viiniksi. Vaatteet, matot ja liinavaatteet ommeltiin naisväen voimin. Kansallistaiteilijain yhteisön jäsenillä olivat omat harminsa ja perhetragediansa, mutta taiteellisesti kaikilla oli sama päämäärä. Se päämäärä on yksi syy joka minut saa vaikuttumaan taiteen merkityksestä: Suomalaisen identiteetin vahvistaminen tuolloisen Venäjän vallan alla. Moni taiteilija teki työtään maasta karkoituksen uhalla ja useat joutuivat maanpakoon. Juhani Aho kynämiehenä, Eero Järnefelt kansallismaisemien kuvaajana, Sibelius Finlandia-sävellyksineen nostattivat kansantuntoa.

Voi vain miettiä minkälainen merkitys suomalaisuuden korostamisella oli silloin, kun itsenäisyys ei vielä ollut pienelle Suomelle itsestään selvyys. Toiseksi mua kiinnostavat entisajan elämän boheemi yksinkertaisuus ja dramaattisuus. Rautateiden rakentaminen ja kameran keksiminen olivat shokkia kansalle. Vähän niinkun internetti tai muu vastaava nykyään. Kauniit ja rohkeat korvasi tuolloin värikäs perhe-elämä. Juhani Ahon perheessä isäntä teki lapsen Venny-vaimonsa Tilly- siskolle ja perhe eli loppuelämänsä kolmioavioliitossa. Jean Sibeliuksen ja Ainon suuri rakkaustarina ja salakihlaus taas pitivät sisällään nekin kolmannen osapuolen, musiikin - joka tunnetaan tänäkin päivänä joka puolella maailmaa.