Pehtoorilla pitää kiirettä

Just kun pääsin kehumasta pitkillä pelloilla ja avaralla tilalla niin alkaa tapahtua. Leirintäalueella valuu vaunua vaunun perään. Isoa ja aina vain isompaa. Ja hirveesti lapsia niinkun suviseurojen jatkoilla tapaa. Pehtoori potkuttelee vaunulta toiselle ja yrittää pitää kirjaa tulevista ja menevistä. Illalla puoli yhdentoista maissa maate mennessä kurkkaan vaunun ikkunasta: viistoista pientä ronaldoa kirmaa pellolla pallon perässä ja kisa on muuten kova. Arvattavasti suihkusta loppuu kuuma vesi. Meillä on vieressä myös frisbiigolf-rata. Ykskaks kun ketään ei näy missään, metsästä lentää kirkkaan keltainen kiekko kauas pellolle. Laji on näemmä kuuminta hottia nuorten keskuudessa nyt. Neljän, kahdeksan ja kymmenenkin hengen peliporukkaa ilmestyy jatkuvana virtana viskelemään kiekkoa. Pelirata kulkee vaunusta noin kymmenen metrin päässä ja pitkin sinänsä kauniita puistoalueita pyöräillessä kannattaa varoa ettei saa lentäviä lautasia päähänsä. Kokeilin kerran tuota Punkaharjulla kuntoutuksessa. Frisbii pitää saada lentämään erityyppisessä maastossa niille varattuihin koreihin samaan tapaan kun oikeassa golfissa pallot reikään. Kiekot ovat painavampia kuin muoviset lelufrisbeet ja niitä on vieläpä eri painoisia. Ei mun käsilläni niitä kovin pitkälle heitellä joten pitäköön pelinsä. Meitsi ottaa Järvenpäässä ilon irti hyppäämällä pyörän selkään ja kietoutumalla kulttuuriin. Sitä täällä riittää ah vaikka kuinka paljon.