Siskon kanssa "humputtelemassa"

Rauhaisa lauantaiaamu kääntyi päiväksi ja uhkasi kääntyä rauhalliseksi illaksikin, kunnes päätimme lähteä siskon kanssa vähän humputtelemaan. Suuntasimme bussilla tois puol jokea Luxenbourgin puistoon. Ilta oli nuori ja lämmin ja takanamme kymmenkunta nuorta lauloi kivirappusilla istuen ja punaperuukkipäinen mies säesti heitä kitaran kanssa.
Silmä lepäsi leveissä kukkaistutuksissa keltaisten, valkoisten ja oranssien orvokkien, samettiruusujen ja hajuherneiden tuoksussa.
Kaivoimme laukusta evääksi ottamaamme suklaapatonkia, sipsejä ja tilanteeseen paremmin kun hyvin sopivaa Art de Vivre-viiniä. Lapsiperheet, pariskunnat ja yksinäiset olivat sankoin joukoin liikkeellä, istuimme hieman sivussa puiston keskellä liikkuvasta ihmisvilinästä. Vasemmalle puolen seisoi uljaana Luxembourgin palatsi ja sen takaa kaukaa näkyi Saint-Sulpice-kirkon kaksoistornit. Kerroin siukulle puiston historiaa sen minkä tiesin ja muistelimme parin vuoden takaista käyntiä edessä häämöttävän Montaparnassen pilvenpiirtäjän katolla. Tässä lämpimässä illassa tosiaan tajuaa Pariisissa olevan jo kesän. Ja kuinka tätä lämpöä ja valoa on kaivannut pimeän pitkän talven aikana.

Puisto on auki auringon laskuun, mutta me suuntaamme jo sitä ennen Saint-Sulpicelle. Kävellemme jotain sivukujaa kirkolle, joka näyttää valtavalta sen tupsahtaa eteen nurkan takaa. Meneillään on joku lauantaimessu, jota kuuntelemme hetken. Hämyisän kirkon kaksoistornit ovat eri paria, toinen uudempi ja koristeellisempi.
Puiston ja kirkon jälkeen askel vie Saint Germainiin, joka ihastuttaa siskon samantien. Sen kapeat kujat kirkkaine katulamppuineen eivät ole niin täynnä turisteja kuin viereisen Saint Michaelin. Korttelissa on kivoja katettuja kujia joissa paikallisetkin illastavat. Pysähdymme irkkupubiin, jonka jälkeen taas samoilemme pieniä kujia välillä eksyksissäkin, kunnes tupsahdamme tutulle Saint Michaelin aukiolle joen rantaan. Taivas on pimentynyt ja joen yli vievien sillan valot loistavat Pariisin illassa.