Mökkipäiväkirjaa, ensimmäiset päivät

Hiljaisuutta ja hiirenkakkaa

Mökkiloma alkoi 11.1.08 Paikka sijaitsee 25km:n päässä kaupungista, joten päätimme mökkikaverini kanssa käydä laittamassa lämmöt päälle päivää ennen loman alkua. Vaikka keli oli loskainen niin hirsiseinät lämpiävät hitaasti menneiden pakkasviikkojen jälkeen. Kartoitimme ruokatarpeet, kaivelin kaapin kätköistä vanhan virttyneen villatakkini ja muuta mökkimuotia. Pakkasin mukaan myös kameran ja muistiinpanovälineet, Tommy Hellstenin Miesmatka-kirjan, Ryokanin runoja sekä yhden opiskelukirjan ihan vaan varuiksi, jos sattuu aika käymään pitkäksi.
Työpäivän vuoksi lähtömme venähti pimeään ja mökkitiellä totesimme pakkasta olevan pari astetta enemmän kuin kaupugissa. Lumi ei ollut tieltä siis sulanut ja muutaman sadan metrin päässä pihasta juutuimme auton kanssa hankeen pienen mäen päälle. Oli siis jatkettava kävellen. Tarpominen pimeässä metsässä, jalat nilkkoja myöten märässä lumessa pisti miettimään onko hommassa sittenkään järkeä. Pääsimme kuitenkin perille ja kännykän taskulampusta oli kerrankin hyötyä. Sisällä lämpömittari oli pakkasen puolella. Kytkimme lämmöt päälle ja tarkastimme hiiritilanteen, ei näkynyt vierailijoita. Kaapissa yksi makaronipussi, ja kokkareinen suolapurkki. Mökin ympäristön valkoinen rantamaisema pihavaloineen näytti kyllä lupaavalta. Autolle palatessa tunsin itseni hyvin urheaksi enkä tiedä kumpi hengästytti enemmän, liikunta vai metsän risahdukset ja kaupunkilaistytön sisäänrakennettu pimeän pelko.

Seuraavana päivänä palasimme mökille tavarakuorman kanssa. Kanisteri puhdasta vettä, pari kassia ruokaa, reppuja, saunajuomaa, petivaatteita ym. Lämpötila mökissä oli noussut yön aikana +15:een. Purin tavaroita jääkaappiin, pistin takkaan tulet, seisoin mökin kuistilla ja katselin rauhallista maisemaa. Mielen valtasi kummallinen tunne. Tätä ei voinut uskoa todeksi. Tuleekohan koti-ikävä- , ja muita ajatuksia. Tunsin tarvetta tehdä jotain hyödyllistä, en osannut asettua heti taloksi. Painittuani hetken päätin palata takkatulen äärelle ja ottaa rauhallisesti. Tuijotin lumoutuneena tulta, lisäsin puita ja yritin hellittää kiireestä. Lieneekö kasautunutta väsymystä, kun heräsin hetken päästä. Seinäkellö näytti päin seinää, tuli oli sammunut ja joku tömisteli kuistilla. Oli hämärää.

Naapurin iso Rapsu-koira tuli tervehtimään meitä tapanaan kerjätä samalla näkkileipää. Ulkona keli oli märkä ja polku huussin nurkalle liukas. Päätin pysytellä sisällä ja tein ison kipon salaattia illaksi. Lisäksi takassa grillattuja kanavartaita.
Loppuillan katsoin matkaTV:stä Venla-gaalaa. Tarkemmin katsoessani löysin keittiön lattialta sittenkin hiiren papanoita ja niitä oli paljon. Seuraavaksi päiväksi oli tiedossa siis siivoamista.