Mökille mukaan ottamani Miesmatka-kirja on edennyt vaiheeseen, jossa päähenkilö Lauri joutuu merellä myrskyyn. Hän epäröi aluksi selviytymiskykyään yksinpurjehduksella, mutta päättää ottaa riskin ja lähtee avomerelle. Hän haluaa selvitä. Täpärästi hän selviääkin taistelusta luonnonvoimia vastaan, vieläpä merisairauden kourissa. Luonnonvoimien lisäksi Lauria kohtaa miesmatkalla yksinäisyys, minkä vuoksi hän joutuu kohdakkain omien tunteiden ja epävarmuutensa kanssa.
Myös omalla mökkireissullani myrskyää. Välillä yöllä tuulee niin kovaa, että herään tuulen ääneen. Samalla kun ulkona puuskii niin sisällä iskee kipinää.
Hiljaisuus ja paikallaan oleminen saa mökissä kaikenlaisia tunteita pintaan. Välillä epämiellyttävät ajatukset hiipivät päähän ja mietin lähteäkö kokonaan pois. Epämääräinen ahdistus ja tekemättömät kotityöt muistuivat mieleen. Mökkikaverin olemus alkaa ärsyttää ja sanansäilä viiltää ilmaa. Pahinta ovat hankalat ulkoilumahdollisuudet. Mökkitie on nyt peilikirkas ja mahdoton kävellä. Märkään metsään ei huvita mennä rämpimään, kaupunkipimu kun ei omista edes kumisaappaita! Väsyttää tämä ainainen kaamos. Siispä mitä tehdä?Tarkemmin ajateltuna tilaisuus on harvinainen ja monelle mahdoton. Rauhaa metsämökissä ja aikaa itselle. Tulkoon kaikenlaiset tunteet. En halua antaa periksi tylsyydelle ja eripuratkin tulisi pystyä puhumaan. Avaan radion ja siellä puhutaan stressinpoistokeinoista. Kuuntelijat ehdottavat kunnon lärvejä, liikunnan hehkua, kuka mitäkin. Enpä viitsi soittaa. Sen sijaan saan iloisen puhelun tois puolt Suomea. "Kummost merkillist sää ny ole keksiny, ku ei sust mittää kuulu? Katjan iloinen ääni kajahtaa korvaani ja tuo tuulahduksen ulkomaailmasta. Kiukunkipinän hehku ei kauan jaksa poltella vaan sammuu viimeistään, kun sytytän pari kynttilää ja keitän pehmeän aromin murukahvit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!