Mökkipäiväkirjaa, yhdeksäs päivä

"Nyt ei paljoa puutu, ettei puuttuis mittää"

Edellinen oli lainausta Karjalan kunnailla-sarjasta. Eilen oli jälleen tuulelta tyyni päivä ja hyvä tilaisuus ulkoilla. Illalla tein ruhtinaallisen ruoan, uuniperunoita ja savustettua siikaa. Kyytipojaksi punasipulisalaattia ja kastike kermaviilistä. Leppoisan illan päätteeksi lueskelin Ryokanin runoja. Ryokan oli japanilainen runoilija ja zen-munkki, joka eli viime vuosituhannella. Lempinimeltään Suuri Hupsu kuvaa runoissaan yksinkertaisia elämän riemuja. Hän karttoi eläessään mainetta ja vaurautta ja sen sijaan vaali taidetta. Pidän hänen viisaista ja lempeistä runoistaan.

Tänään tuuli on jälleen yltynyt ja sataa räntää. Mutta odotamme mökille vieraita, joten vaihdamme paitaa ja pistämmä parempaa päälle. Mukavaa vaihtelua tiedossa. Muutoin mieleen hiipii haikeus. Siitä että huomenna lomamme päättyy ja on aika palata kaupunkiin. Tänä iltana kuitenkin nautimme vielä olostamme.

Ai niin. Kikka kuoli. Hän menetti henkensä tapaturmaisesti pyydystäessään eilen illalla juustopalaa. Olisi pysynyt vaan piilossa eikä tullut ihmisten ilmoille.
"...Kikka pisti päänsä ulos mökistä ja astui ulos. Samassa naapurin ilkeä katti nappasi ja söi hänet suihinsa, mokoma. Kikan poikaset Hipsu ja Hapsu jäivät orvoiksi mutta elävät melko tyytyväisinä metsän keskellä, koska heillä on toisensa. Sen pituinen se."