Mitä sulle on sattunut

Viimeisiä päiviä kuntoutuksessa. Jakson yhteenvetona voi todeta, että kunnon kohotuksen kannalta tämä kolmeviikkoinen meni ketuille. Viime viikko piti vältellä hikoilua ihottuman takia. Tällä viikollakaan en päässyt allashoitoihin. Eli lihasvoima ja liikkuvuus ovat samat kuin tullessa, niskat vähän enempi jumissa. Puolessa välissä olin jo masentua, koska en päässyt ollenkaan vauhtiin.
Sitten tarkistin asennetta ja löysin hyötyjäkin.. Painon hallinta onnistui suunnitellusti, huomenna on loppumittauksen aika. Täällä olen päässyt hyvään vauhtiin painon pudotuksessa ja olen ehtinyt keskittyä ravintoasioihin. Kotona uusia tottumuksia sit koetellaan. Olen tulokseen erittäin tyytyväinen, koska eihän viime aikojen lihoamista kestä heikot nilkatkaan.
Myös oivaltavia hoitoja kokeilin. Kehontuntemukset ja tasapainojumpat olivat tarpeeseen, ja erityisesti afrikkalainen rituaalitanssi ihanan innostava. Suspensiossa (kansan kielellä riippuhoito) taas roikutaan kuin apinat narujen varassa, tunne on hauska - painovoimaton. Siinä sit voi joko yrittää rentoutua tai tehdä vaikka lähennys-loitonnus liikkeitä jaloilla. Roikkuhoito on nivelystävällistä ja suoristaa selkärankaa. Tai painoja käyttäen voidaan venyttää koukkuun pyrkiviä tai jännittyneitä raajoja. Hoitoa annetaan myös puoliroikussa, eli makaat plintillä ja vain jalat roikkuvat. Erittäin tehokasta hoito ja mielenkiintoinen kokemus. Vähän kuin vedessä kelluisi. Laitan tilanteesta kuvan kun pääsen kotiin.
Olen saanut myös nauruterapiaa ja ihan ilmaiseksi joka ilta omalla kämpällä. Hulvaton hirtehinen huumori kukkii, kun jokainen voi olla sellainen kun on. Kukaan ei kiinnitä huomiota, vaikka kulkisit kokovartalokipsissä. Kukaan ei tule kyselemään mitä sulle on sattunut. Toisaalta kuulet niin hervottomia selviytymistarinoita, että päätät hetkeksi olla koskaan enää valittamatta. Ihminen on kummallinen, erittäin sopeutuvainen elämän tuomiin olosuhteisiin. Eikä mulle ole koskaan selvinnyt mysteeri miksi reumaatikot ovat niin iloluonteista sakkia. Mitä kipeämpi ihminen on, sen hurtimpaa huumoria kuulee. Kun on tarpeeksi kipeä lakkaa kai pelkäämästä kasvojensa menettämistä. Itse kiikutin reseptin hoitajalle ja tokaisin, et saako vähän vahvemman lääkityksen et on hauskempaa. Kyllä sain!