Näköaloja

Kolmas viikko kuntoutuksessa. Paino alenemaan päin mutta on sen eteen kärsittykin. Nälkää. Lauantaina repäisin ja kävin kebabilla, näin jaksaa paremmin uuteen viikkoon.
Viikonloppuna hurvittelimme. Raahasin moottoriurheilua rakastavan kämppikseni teatteriin, vastapainoksi lupauduin seuraavana päivänä Ideaparkkiin shoppailemaan.

Heli Laaksosen Lukkosulaa ja lumpeenkukkia Tampereen työväenteatterissa oli pettymys. Laaksosen kannattaa vastakin keskittyä runoihin tai sitten harjoitella lisää näytelmien kirjoittamista. Tämähän oli hänen itsensä mukaan ensimmäinen teksti tätä lajia. Juonta näytelmässä ei ollut, olipahan vain läiskitty länsisuomen kielellä sanontoja yleisön hauskuuttamiseksi. Jotkut olivat jopa hyviä mutta vitsi joka repliikissä alkaa ajan mittaan puuduttamaan. Varsinkin kun loppua kohti jutussa ei tapahdu muuta kuin lisää vitsejä, jopa vanhoja kliseitä. Pääosia näyttelivät Esko ja Eila Roine, hyvä näyttelijöitä kyllä. Istuimme parvella, josta oli näkyvyyttä. Katsomo täynnä ja yleisö nauroi mutta itselleni tuli fiilis, et kaikenlaisella sitä immeisiä yritetään viihdyttää. Tai sitten odotukset Laaksosen suhteen olivat korkeammat. Meikeläinen kaipaa jonkinlaista tarinaa. Kaiken lisäksi kämppis nukahti siellä.

Seuraava päivä meni sitten Ideaparkissa. Shoppailin muutamia kirjoja (Journalismia, journalismia!, Itämaiden mytologiaa ja yhden lahjakirjan) kun halvalla sain. Katselin läpi parit galleriat, niitäkin löytyi ihmeekseni sieltä. Sitten teen paljastuksen. Ostin rillit. Ensimmäiseni ja tiimarista. Yritin viime viikolla lukea Alias-korttien kysymyksiä eikä hommasta meinannut tulla yhtään mitään. Joten annoin periksi. Nyt täytyy totutella lukulaseihin, vaikka kyllähän ne oudolta tuntuvat nenillä. Vanhuus ei tuu yksin!