Tunteita ja toimenpiteitä

Terveiset harjujen ja vesien maisemista Kangasalta. Kaksi päivää kolmen viikon kuntoutusjaksosta on takana. Kuntoiluohjelma on suunniteltu, alkumittaukset tehty ja tavoitteet asetettu; liikkuvuutta, lihaskuntoa ja lisää motivaatiota itsehoitoon. Pysähtymistä sairauden kanssa, sitä tämä ennen kaikkea on. Arkena kotona on niin helppo unohtaa sairastavansa ja antaa mennä vaan. Joskus tulee takapakkia, kun ei jaksa eikä muista hoitaa itseään. Unohtaa ottaa lääkkeet ja käydä verikokeissa tai liikkua tarpeeksi ja syödä terveellisesti. Sitä haluaisi niin kovin olla huoleton ja kieltäytyä varsinkin kaikista toimenpiteistä.
Täällä on tilaisuus päivittää itsensä. On oma lääkäri, joka tekee alku- ja lopputarkastuksen, haastattelee ja vieläpä kuuntelee. Oma jumppari keskittyy kanssasi niihin asioihin jotka ovat nyt akuutteja. Lisäksi saa ajankohtaista tietoa, kivusta, lääkkeistä, jalka-ja käsihoidoista aina ruokavalioon ja tuiki tarpeelliseen rentoutukseen. Ravintoterapeutilta voi kysyä ruokaan ja vitamiineihin liittyviä asioita, psykologilla saa halutessa purkaa huoliaan, sosiaalityöntekijällä tarkistetaan taloudelliset-, ja toimintaterapeutilla apuvälineasiat.
Tärkeimpiä juttuja kuitenkin on vertaistuki. Kun tapaat muita sairastavia, saat heitä arvokasta omakohtaista kokemusta sairauteen liityvistä asioista. Täällä itse olen saanut parhaat vinkit hakea sairauteen liittyviä etuuksia, muun muassa pysäköintilupaa. Ja reumaatikothan ovat humoristisimpia ihmisiä joita tiedän. Missään en naura niin vatsa kipeänä, kun täällä. Ihmiset ottavat itsensä kevyesti, koska tietävät ja hyväksyvät sen etteivät ole täydellisiä. Samanlaisten joukossa voi olla oma vajavainen itsensä. Sairas on täällä vähän kuin lomalla, ei tarvitse koko ajan skarpata tai olla tuijotuksen kohteena. Täällä voi vaihtaa muiden kanssa ajatuksia siitä miltä tuntuu olla tuijotuksen kohteena.
Itselläni eräs tärkeä tavoite tällä hetkellä on painon pudotus. Onnekseni paikalla on ensimmäisen viikon ajan Auli ystävä, oma personal trainerini joka patistaa ja neuvoo näissä asioissa. Salainen aseeni on paitsi lisää liikuntaa niin ruokavalio. Pois nopeat hiilihydraatit (leipä,pasta,riisi ja peruna) , paljon vettä eikä tietenkään mitään herkkuja. Huomio olen perunahullu, joten on erittäin hankala kävellä etenkin paistettujen perunoiden ja muusin ohi! Näiden tilalle paljon kasviksia, vihanneksia, marjoja ja valkuaista eli lihaa, kalaa ja kananmunaa, maitotuotteita. Reumaatikoilla tulehdus syö valkuaista joten sitä on saatava riittävästi, jotta lihakset eivät surkastu. Näin siis menen viikon, sitten katson mikä tilanne. Toki aikomus on löytää pysyviä muutoksia painon hallintaan mutta alkusysäys on tarpeen jotta pääsee vauhtiin. Sitäpaitsi ihan kuin aamulla peilistä katsoessa kasvot olisivat näyttäneet vähän kapeammilta...