elämä pitkä

Olen saanut muutamia kommentteja blogista myös tutuiltani, jotka eivät ujoina tohdi tänne kommentoida. Kiva saada palautetta, oli se sitten missä muodossa tai millaista tahansa. Tänä aamuna heräsin juuri tällaiseen rohkaisevan tekstiviestiin. Kiitos sille jolta sen sain.
Eräällä ystävälläni on tapana tulostaa blogisivut työpaikallaan ja tuoda ne minulle. Kun ei näistä tietokoneista koskaan tiedä :) Ties vaikka tekstit häviäisivät johonkin bittiavaruuteen.
Yhtenä päivänä luin tällasta tulostettua paperia sohvalla. Hokasin et ei tätä pirukaan viiti lukea, on liian pitkä. Kuinkakohan lukijat jaksaa, kun en itekään jaksanut loppuun.

Päätin alkaa lyhentää kirjoituksia. Mietin miten se parhaiten onnistuisi eikä aina menisi jaaritteluksi. Jos eka kirjoitan tajunnanvirralla, sitten lopuksi karsin kaiken turhan pois. Tulisko pätkityn näköinen. Tai jäisikä mitään jäljelle?! Njaa-a. Jos poistaisi kylmän viileästi joka toisen sanan. Ei ei eiiii, vois tulla liikaa väärinkäsityksiä. Onpas vaikeaa.
Kurkkasin erään kirjoittajana ihailemani henkilön blogiin. Tiivistä tekstiä, lyhyitä kappaleita, paljon asiaa, käsinkosketeltavaa tunnelmaa. Huokaus. Hänen tekstejään lukiessa mieli lepää.
Tulin siihen tulokseen, että täytyy vielä harjoitella. Kirjoittaminen on siitä ihanaa seikkailua, että aina on uutta opittavaa eikä koskaan tule valmiiksi. On uusia lajeja kokeiltavana, mielenkiintoisia ideoita, erilaisia tyylejä ja tekstejä joihin voi rakastua (vähän niinkun lukemisessa).
Täytyy siis vaan kirjoittaa.

Kirjoittajaviisaat ovat sanoneet, että kaikissa olosuhteissa, vaikka mitä tapahtuisi ja epätoivo valtaisi, täytyy jatkaa kirjoittamista. Se on ainut tie. Pitää voittaa epäonnistumisen pelko. Kirjoittaa. Olen tätä aina tietämättäni noudattanut, koska en voi olla jos en kirjoita. Eräs ihminen totesi kerran "Oletko ajatellut, että kirjoittaminen on sulle kuin juokseminen urheilijalle. Ilman sen tuomaa tunnetta on tukala olo." En ollut ajatellut. Mieluummin kuitenkin kirjoitan kun juoksen. Kauhea vaiva hankkia kunnon välineet, juoksukengät ja hikipannat. Painaa veren maku suussa pururadalla. Sitten vielä painuttava suihkuun, kun haisee hieltä. Huh tulee kuuma jo ajatellessa. Minä vaivun kirjoittamaan, unohdan syödä, katsoa lempiohjelmaani kun sormet vain juoksevat näppäimillä.
Tulipas pitkä juttu.