Edellisessä kirjoituksessa piti palata vielä pieneksi tuokioksi kesän tunnelmiin. Säistä huolimatta kesään kuului monta kivaa hetkeä, kaverien tapaamista ja parvekekukkain hengissäpitämistä.
Sitten saapui uskollinen syksy. Viime viikolla alkoivat kirjoittajapiirit. Omat lupsakkaat ryhmäni joita minä vedän, mutta tosiasiassa ihanat ryhmäläiset vetävät minut luovuuden intoonsa mukaan. Toisen porukan , Reumayhdistyksen kirjoittajapiirin kanssa tulee pian 7.vuosi täyteen jaettua iloa ja kirjoittamisen vimmaa. Jouduin mukaan vahingossa, muka kahvin keittäjäksi. Olen oppinut ryhmäläisiltä paljon, ja olen toivottavasti antanut heille jotain. 2004 julkaisimme antologian "Lisää pippuria soppaan" ja seuraavana vuonna pidimme kirjoitusnäyttelyn. Tällä hetkellä pinnalla on porukan yhteinen blogi, johon keräämme kirjoituksia. Porukassa on tarkoitus kokeilla erilaisia menetelmiä, joista ihmiset voivat poimia itselleen sopivia vinkkejä.
Tuoreempi tapaus on ryhmä nro 2, jonka kanssa tuli vuosi täyteen tänä syksynä. Mukana on erilaisia kirjoittajia ja persoonia, ja uusia tulee koko ajan. Kokoontuessa keskustelemme aiheesta ja pyrimme saamaan rohkeutta omaan ilmaisuun ja tekstien lukemiseen. Koska kirjoittaminen on eräänlaista itsetutkiskelua, päätimme syksyn aikana tehdä jokainen omanlaisemme elämäkerran. Omaelämän voi tehdä monella tapaa; kirjoittaa vaikkapa tietyn teeman ympärille (työuran esim.) tai mieleenpainuvimmista muutoksista. Tai voi kirjoittaa yhden jakson; matkan, kriisin, tietyn kesän. Jokaisen teksti on omannäköinen. Annan vinkkejä mitä keinoja voi käyttää apuna, kuinka rikastaa tekstiä ja saada siitä elävää.
Itse päätin tehdä skräppäämällä tämän tehtävän. Aiheena on oma kirjoitushistoriani. Muistelen kuinka kaikki alkoi ja onko tyyli muuttunut. Kuinka kummassa kirjoittamisesta tuli Suuri Rakkauteni. Olen aina kirjoittanut paljon ajattelematta asiaa. Nyt kun se on tullut entistä läheisemmäksi, olen havahtunut miten voimakkaasti se on kulkenut mukana jo pienestä. 7 vuotta kirjoittajapiirissä on vienyt paitsi pikkurillin, niin koko naisen mukanaan tähän intohimoon. Aloitin myös kirjoittajakoulutuksen Avoimessa yliopistossa, mikä on vähän lisännyt tavoitteellisuutta. Toisaalta on oltava varovainen, liika tieto saattaa toimia myös lukkona. Kirjoittamisen vapautta ei pidä sitoa liialla kunnianhimolla. Se ei sovi ainakaan minulle. Vaeltakoon vapaana vain, kesytön rakkaani.
Aloitin elämäkertaskräppini selailemalla huvikseen vanhoja päiväkirjoja. Voi jestas mitä vuodatusta. Aina vuodelta -81 saakka. Tuolloin päätin 13-vuotiaan määrätietoisuudella alkaa kirjoittaa. Ei liene yllättävää, että kirjoittaminen on hoitanut suurissa suruissa ja muistuttanut pienistä iloista. Tässä muutamia ajatuksia ja syitä miksi aina tartuin kynään.
"Sain tämän päiväkirjan paketissa lahjaksi Elisalta. Onneksi sain lukollisen päiväkirjan. Tähän voi kirjoittaa salaisimmatkin asiat. Aloitan nyt kirjoittaa tähän ja sit ku tää loppuu nii jatkan toiseen.
ps. K on ihana! sydämiä (29.4.1981)"
"Jotenkin tunnen tarvetta kirjoittaa (11.7.1993)"
"Voisin kirjoittaa joka päivä! (9.8.1998)"
"Mulla on suuri tarve kirjoittaa, jotta pysyn kasassa. (24.10.1998)"
"Tulisin hulluksi jos en kirjoittaisi. (18.8.1999)"
"Kaikki tämä on ajatukseni järjestämistä elämän kaaoksessa. (20.9.1999)"
"Uusi muistikirja on aina hienoa aloittaa, ihan kuin aloittaisi jotain uutta elämässä! (1.1.2003)"
"Kirjoittaminen hellii ja hoivaa itseä, pitää itsestä huolta, saa vastaukset itseltään. (7.4.2005)"
"Kirjoitan, en kirjoita. Päätän olla kirjoittamatta X:stä mutta kuinka voisin olla hiljaa, rakastunut. (16.8.2006)"
"Kirjoitan helvettiin nuo leikkausali-ihmiset. (15.9.2006)"
"Miten olen kaivannut kirjoittamista, kuin omaa armastani. (22.10.2006 käsi paketissa)"
"Huomenta jouluvalot, huomenta kynttilät, kun aina jaksatte iloisesti lepattaa. (23.11.2006)"
"Tää tuska on jotain kuvottavan suurta ja turruttavaa. (21.5.2007)"
"Kuntosalin ja ruokailun välissä jää puoli tuntia aikaa kirjoittaa. (20.9.2007)"
"Hauskaa kirjoittaa yöllä! Kyllä se aina tylsät unet voittaa. (15.11.2007)"
"Joskus mietin millä tapaa oon muuttunut jokaisen täyden aamusivuvihkon jälkeen. (6.12.2007)"
"Kauhean monimutkaista joskus elämä. Kaiken lisäksi kynästä loppuu muste. (21.1.2008)"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
50 VUOTTA ELÄMÄÄ
Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna pidettiin huippusalaiset synttäribileet, jotka huippusalainen synttärikomitea suunnitteli huippusalais...
-
Äskettäin lonkkaan tekonivelen saanut ystäväni kysyi, kuinka menettelen lentokentän turvatarkastuksessa, kun on metallisia tekoniveliä. Noh...
-
Ostin taulun koska halusin hemmotella itseäni. Olin nähnyt maalauksen jo kuukausia sitten taiteilijaystäväni kotona, mutta päätin unohtaa ko...
-
älä hetkeksikään lopeta. Uneksi vain mahdottomia, sillä huomista eivät järkevät latteudet kiinnosta. Ole hyvä unelmiasi kohtaan, ja anna nii...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!