hyytävää

Maailmassa tapahtuu outoja ja pelottavia asioita. Tuollasta Kauhajoen tapahtumaa ei voi käsittää. Miksei kukaan puuttunut asiaan rankemmin, vaikka kaikki merkit ennakoivat tapahtumaa. Joku asiantuntija tuumasi, että vaikka poikaa puhuteltiin niin hän ei uhannut ketään. Laki siis salli ampujan pitää aseensa, ja ja esti asiaan puuttumisen. Mihinkähän katosi maalaisjärki. Entä muut nettikäyttäjät, sivuston ylläpitäjät joilla tekijä esitteli "taitojaan", aikuiset jotka sivuja lukivat tai pojan tunsivat, kaverit jotka "tiesivät heti kuka on tekijä". Eikö ihmisellä ole toisesta mitään vastuuta?? Ennen häiriköitsijät laitettiin sakilla järjestykseen. Eikö nykyään kukaan voi puuttua mihinkään? Nettimaailmassa pidetään normaalina mitä omituisempia asioita. Ihmiset ovat jotenkin turtuneet kaikenlaiseen. Ihan sama vaikka minä alkaisin esitellä blogissani ampumataitojani ja kaikenlaisia äärimmäisiä mielipiteitä. (ei sillä ettei mun kirjoitukset olisi muutenkin kummallisia...). Voi tätä maailman menoa.


Pakko palata mukavampiin aiheisiin, muuten alkaa ahistaa....
Kävimme illalla mökillä. Mökin pihaan oli tuuli pudotellut keltalehtisiä haavanoksia, joiden seassa oravat juoksentelivat ristiin rastiin. Rannassa veden pinta oli sakeanaan erivärisiä koivun lehtiä ja niiden sekaan sukelsin. Hyytävän ihanaa. Jäljistä päätellen mökissä oli vieraillut pieni nelijalkainen. Lieneekö Kikan sukulaiset Hipsu ja Hapsu (kts. aikaisemmet kirjoitukset tammi/2008). Kävin järvessä kolme kertaa, vesi ehkä n.9-10c. Sinne jäivät kivut, kolotukset ja maalliset murheet. Löysin vielä pihapiiristä muutamia kantarelleja, joista kokkaan tänään kesäkurpitsan kanssa herkkuruokaa. Tapahtuu kivojakin asioita. Teille lukijat muutama voimakuva.