hankausta

Pyöräilin eilen kirjastolle. Ilma on sopivan kirpakka, jotta hanskat täytyy olla, mutta ei liian kylmä. Hengittelin syysilmaa syväääään. Kirjastot ovat lempipaikkojani. Hidastelin hyllyjen välillä, kuljetin sormiani kirjariveissä. Odotin osuvani sattumalta jonkun huippumielenkiintoisen tekeleen luo. Sitten muistin tulleeni lainaamaan opiskelukirjoja.

Löytyi Verkkokirjoittajan käsikirja sekä Tieto kirjaksi -teos mediakurssia varten. Tyytyväinen mieli, kun ei tarvinnut lähteä metsästämään niitä ympäri kaupunkia.

Katsahdin vielä äänikirjavalikoiman. Ne ovat suosittuja ja vain muutama jäljellä hyllyssä. Varasin Härkösen Palele porvarin. Ja ihmettelin mistä aina kertyy sakkoja maksettavaksi. "7 euroa, sitä pitäisi ainakin lyhentää" , totesi kirjastotäti lähes anteeksipyydellen. Ilokseni Härkönen kuuluu erään kurssin oheiskirjallisuuteen. Se tulee ainakin luettua tarkkaan. Opiskelu on joskus myös nastaa.

Illalla sain ihme hepulin. Tosin nyt epäilen sen liittyneen opiskelun aloitukseen. Väistelen tarttumista kurssitehtäviin ja siivoan vaikka koko asunnon tuosta vaan. Siis - aloin hinkata lieteen pinttynyttä likaa. Vimiä ja patapataa. Hankasin hellat, tiskialtaat, pöytätason, kaakeleita. Antaumuksella.
Ai hemmetti et sattui sormiin mutta moinen hepuli on meikeläiselle niin harvinaista, että tunsin uhmaista tyydytystä, kun sormien kärkinivelet alkoivat punoittaa ja turvota. Puhaltelin sormia, liotin niitä kylmässä vedessä ja sivelin.

Ehkä vilkaisen kuitenkin sitä kurssitehtävää.