sairaan kiire

Oon yrittänyt koko aamun soittaa Heinolaan - kirurgian jononhoitajalle. Jo seitsemännellä kerralla tärppäsi. Soitin vain kuullakseni, ettei toimenpideasia etene: kukaan ei saa ketään kiinni K-S:sta eikä siis ole maksusitoumusta. Kätevää. Ei vastata puhelimeen - kaupungin rahat säästyy. Harmi kun en ole rikas, jotta voisin itse maksaa hoitoni.
Soitin myös JKL:n kaupungin apuvälineeseen, joka sekin oli oma rumbansa, koska kaikki kaupungin puhelinnumerot ovat muuttuneet kuntaliitoksen takia. Netistä en löytänyt uutta numeroa, vaikka vastaaja neuvoi sieltä etsimään. Onneksi tunnen yhden TK:n työntekijän ja sain numeron sieltä kautta. Kätevää - vaihdetaan puhelinnumerot (salaisiksi), niin ei asiakkaat häiritse ja rahat säästyy. No joo.
Sain lopulta kiinni apuvälinepalvelusta Laksilan Kirstin, joka on ehkä kaupungin inhimillisin ja ystävällisin työntekijä. Kärsivällisesti hän kuunteli vuodatustani ja selitti miksi asiat ovat kuten ovat.
Siinä se aamu hurahti ja puhelinlaskut senkun kasvavat. Iltapäiväksi jumpalle. Sitten onkin päivä taas täysi. Nyt ruokatunti.