tunteita paljon

Mietin missä kulkee ihmisen kärsivällisyyden raja? Mulla se ainakin on ylitetty monta kertaa viimeisten viikkojen aikana. Mitä sitten tapahtuu? Itken, räydyn ja raivoan. Voi ihmisparkoja lähelläni. Onneksi useimmat tietävät, että se menee äkkiä ohi...

Heinolassa tuli ihan tunteella turpaan. Jalassa on yksi kolmesta ruuvista niin sanotusti löysällä eli liikkunut ulospäin. Se on mentävä poistamaan pikimmiten, ennenkuin rikkoo ihon ja tulehtuu. Eli sitten taas haava paranee pari viikkoa ja kävelyyn kevennystä eli sauvat uudelleen käyttöön. Soitin sairaalan kiirehtiäkseni toimenpidettä, mutta asia ei edisty koska kustannusarvion tekijä on lomalla. (Eli maksusitoumusta ei saada, kun kukaan ei tiedä mitä remppa maksaa). Enää en minäkään tiedä, mikä tässä hommassa eniten vituttaa? Ensin kestät (melko hyvin) kymmenen viikkoa, sitten odotat toiveikkaana kipsin poistoa ja homma eteneekin taaksepäin! Kaiken lisäksi joudut tappelemaan byrokratian kanssa, mitä ei kyllä todellakaan jaksaisi enää. Sairaalan maksusitoumus ei ole ainut asia mikä jumii sillä saralla.

No mutta kipsi on kuitenkin nyt pois, pääsen saunaan ja suihkuun, saan tuuletella jalkaa auringossa. Kaikesta huolimatta nilkka on nätti ja suora, kuulemma luutunut hyvin kiinni. Kiinni on ja pysyy (toivottavasti). Silti on tunteita paljon liikkeellä. En pääse aloittamaan kävelyharjoituksia vielä mikä risoo. Joka päivä pähkäilen kuinka se toimii tän jälkeen? Voinko pyöräillä? Miten kävely onnistuu? Entäs rappusissa? Autolla olen jo ajellut lastan kanssa. Vähän tuurilla mennään mut mennään kuitenkin.

Viime viikko meni aika masiksessa. Mutta niin vain alkoi päivä paistaa munkin nurkkiini ja pisti töpinää töppösiin. En tiedä mitä tekisin ilman ihania ihmisiä joita ympärilläni on. He kuuntelevat, auttavat ja kiskovat mut kämpästä ulos aurinkoon, katselemaan laivoja ja laineita. Ihan väkisin pukkaa kevättä rintoihin ja uskoa huomiseen. On joitakin asioita onneksi joita kukaan ei voi viedä vaikka kroppa prakaa: ystävyyttä, rakkautta, hullunkurinen luonne ja unelmia. On toivoa.