kuntoutuksessa: toinen viikko

PÄIVÄ NUMERO 10.

Paska päivä mutta tulipahan lusittua.
Juttelen yhden ryhmäläisen kanssa. Hän ihmettelee miksi meille kerrotaan perusasioita, vaikka hän on sopeutumiskurssin jo käynyt. Sitä minäkin ihmettelen. Mutta ei vitutukseni johdu siitä, vaan kipu hankaloittaa jo olemista. Illalla pelastaja tulee ja raahaa mut kämpästä alas baariin punaviinilasille.
- Mä tarjoon, se sanoo.
No menköön. Sitten puhumme asiat halki.

PÄIVÄ NUMERO 9.

Vihdoin jotain tiedonjanoon. Aamusta on Seppo sisätautilääkärin luento ja tämä toimii pienessä ryhmässä. Mieleen jää tieto että tulehduksellista reumaa sairastavilla on kaksinkertainen riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin normaaliin väestöön verrattuna. Pistää miettimään. Pysyn hyvin hereillä koko luennon. Seppo selittää asiat solutasolla asti (niin että miekii ymmärrän). Lisäkysymyksiä esitetään paljon ja Seppo vastaa kärsivällisesti.

Lukujärjestyksessä lukee kuntosali. Vaihdan kevyempään asuun. Vihdoin pääsee irroittelemaan, koska verenpaine on laskenut. Tämä on kuntosaliohjauksen jälkeinen kontrolliryhmä, että kaikki osaavat käyttää laitteita. Kysyn Urheilijalta saiko hän uutta tietoa lekurin luennolla: " Eipä paljonkaan, oli aika nivelreumapainotteinen". Niinpä - meitä on useita eri (reuma)sairauksia ryhmässä.
Saliharjoittelun jälkeen alkaa päänsärky välittömästi. Kiirehdin syömään ja seuraavaan hoitoon. Melkein pääsin innostumaan kuntoilusta. Kämpillä mietin et on aika masentavaa olla porukan huonokuntoisemmasta päästä ja saada siitä jatkuvasti muistutusta rajoihinsa törmäilyllä. Jollain tasolla on helpompaa olla omantasoistensa joukossa varsinkin näin tiiviitä jaksoja, koska silloin ei koko ajan erottu joukosta. Ärsyttää kun maksaläiskä kysyy kuntosalilla muiden aikana, että pääsetkö sää omin avuin uima-altaalle. No v...ttu pääsen. Oonko liian herkkänahkainen. No sitte oon.
Toisaalta niskakipu tai lääkkeet tekevät viksummankin ihmisen hömeliksi (eli minut). Ryhmän pojat on alkaneet pilke silmässä kyselemään että tiedätkö nyt varmasti missä oot ja monelta on seuraava aika. En mää vaan tiijä.

Todella harvoin kehun Kelaa (yleensä päinvastoin) ja nyt teen poikkeuksen. Kelan monimutkainen tavoitelomake on nasta juttu ja pistää todella miettimään tarkemmin omia kuntoutuspyrkimyksiä. Täällä tavoitteita mietitään ensin itekseen ja täytetään sit yhteisessä palaverissa lääkärin kanssa. Mukana on myös jumppari. Ykkostavoitteeni on motivaation parannus, kakkonen fyysinen kunto ja kolmas uuden tiedon saaminen. Tarkennus onkin sitten vaikeampaa. Pohdin näitä ennen palaveria oikeasti. Jotenkin täytyisi saada tää sairastamisen ja muun elämän tasapaino kohdilleen.
Ja selvyyden vuoksi - yks lomake ei tee Kelasta yhtään vähemmän paskaa putiikkia.

Aikaa tavoitepalaveriin on varattu 15 minuuttia (mitä hölmöyttä!), lekuri on myöhässä, jumppari joutuu lähteä kesken pois ja ite myöhästyn seuraavasta hoidosta. Eli se siitä. Ajatus kaunis.
Oon iltapäivällä niin poikki ja niskat jumissa, että vaihtoehdoiksi jää maate makuulleen tai kipulääke. Ai niin yks tavoite on kipulääkkeen vähennys. Sihteeri....SIHTEERI! Kirjaatko nää ylös ja muistutat mua sitten kaikesta kotona.

Illalla paistamme makkaraa rannan grillikodalla. Herra puheenjohtaja (hän on saanut uuden nimen) lukee meistä kirjoittamansa runon. Osa laulaa lurauttaa ja makkara maistuu julmetun hyvälle, kun on puoltoista viikkoa rouskuttanut leukansa kipeäksi kasviksista.
Kämppikseni kotiutuu tänään, byäääää. Lupaan mennä Turkuun häntä moikkaan, kun ohi ajelen.
- Jos oon hengissä, huikkaa sydäristä ilmeisen hyvin toipunut.

PÄIVÄ NUMERO 8

Aamun painonmittaus osoittaa, että viikon aikana on pudonnut 1,5 kg mikä tekee hillittömän iloiseksi. Vaikka joutuu rajoittamaan liikkumista, voi näköjään ruoalla vaikuttaa painoonsa. Tästä tulee kummasti lisätsemppiä.
Aamiaisen jälkeen nautimme liikuntapiirakkaa, jos sitä nautinnoksi voi sanoa. Maksaläiskä kertoilee toimintakykyyn vaikuttavista tekijöistä, mitä eri reumasairauksia on ja siitä mitkä liikuntamuodot sopivat meille reumaatikoille: pyöräily, uinti, kävely. Laitan käden suun eteen ja tukahdutan haukotuksen. Mitähän muut tuumais, jos nousisin ja häippäsisin kesken kaiken. Oon kuullut nää jutut jo ala-asteikäisenä.
Sitten on vuorossa liikuntapiirakkapapereita eli UKK-instituutin viikottaiset terveysliikunnan suositukset. Ei helkatti. Kestävyyskuntoa (marjastus, pyöräily, sauvakävely, vauhdikkaat liikuntaleikit) pitäisi harrastaa 2,5 tuntia viikossa. Tämän lisäksi reipasta lihaskuntoa eli kuntopiiriä, pallopelejä, tasapainoharjoittelua tms 2krt viikkossa. Ja vielä rasittavaa porras- tai ylämäkikävelyä, juoksua tai hiihtoa 1t35min viikossa. Kaikkiaan noin tunti siis liikuntaa per päivä olis suositusten mukaista. Alan herätä tähän keskusteluun vasta kun kiukkusuoni pullistuu. Joku kysyy mitä ajatuksia piirakka herättää. Kerron pyyhkiväni takapuoleni tällä piirakkapaperilla. No ei sentään. Hillitsen itseni.

Mietin oonko jotenkin vaikea asiakas? Miten UKK-instituutin terveille tekemät suositukset koskevat vaikeavammaista yksilökuntoutujaa, jolla on välillä hankaluuksia suoriutua ulos lähtemisestä saati sitten rankoista urheilulajeista. Ei helvetti. Taidan olla pikkasen väärässä paikassa. Vai mikä on oikeasti ongelmani? Alan jo epäillä onko asenteessani sittenkin vikaa. Mitäs läksin, kikkelis kokkelis.

Ulkona paistaa arska. Ruska punoittaa kun yöt kylmenee. Kämpässä vuotaa vessanpönttö. Pissat lattialla. Lähden etsimään huoltomiestä.

Turhauttavan liikuntaluennon jälkeen mielialaa piristää maksaläiskän vetämä kevyt keppijumppa. Veri kiertää ja paineetkin on pudonneet jonkin verran verenpainelääkkeen oton jälkeen.
Olen aina tuumannut että minen mitään mittareita tarvii, osaan kyllä liikkua ilmankin. Nyt kuitenkin on niin, että vyötäröllä kiikkuu askelmittari. Joka päivä pitäisi kertyä noin 10 000 askelta. Vilkuilen sitä koko ajan: ruokalasta kämpille on noin 300 askelta. Pakko kiivetä raput että tulee lukemia.
Teen Kaarinan kanssa ulkolenkin majavapolkua pitkin, pikkasen hengästynkin ja lukemat juoksevat iloisesti.
Iltapäivällä on sos.työntekijän luento omassa ryhmässä. Tai ei se mikään luento ole vaan ryhmäkeskustelu. Saan kuulla että meille kuntouttavan hoidon porukalle kuuluu sekä sos.työn ryhmä- että yksilöajat. Jaahas - nyt tiedän mitä porukkaa oon. Mitä tarkoittaa kuntouttava hoito? No viis termeistä. Muutama henkilö porukasta saa vinkkejä Kelan hakemusten täyttöön. Istunnon paras anti on vitsi jonka herra Herra lohkaisee:
"Nunnaluostarissa oli ruokailun aika ja yksi nunna kysyi pappismieheltä että mitä on ruokana?
- Porkkanoita, tämä vastasi
- Jee, hihkaisi nunna.
- Siis soseena, tarkensi pappi.
- Buuuuuu, tuumasi nunna."

Kello on puoli viisi ja meitsillä kasassa jo 5000 askelta :)

Illalla vielä klo 21 on makkarapalaveri. Suunnittelemme huomista grilli-iltaa koska osa porukasta kotiutuu muutaman päivän päästä. Samalla jokainen vie itsestään pienen tarinan Herralle, joka kirjoittaa meistä kronikan.