PÄIVÄT NUMERO 6.-7.

Savonlinna

Viikonloppuna visiitti saarikaupunkiin. En tullut koskaan ajatelleeksi, että Savonlinna muodostuu saarista. Joka puolella ympärillä on vettä ja koko ajan järvellä tapahtuu. Sireenisaaren takaa loihtii esiin kymmenkunta purjevenettä auringon kimalteen saattelemana. Kirkkoveneitä, risteilylaivoja, moottoriveneitä. Mikäpä muu paikka voisi houkutella meitsiä yhtä paljon kuin suuret vesistöt, taiteet ja tori. Ostan savolaismummelilta käsitöitä ja perunapiirakoita. Pitkään mamma miettii suostuuko tiputtamaan hintaa, mutta antaa periksi kun niin kauniisti tingin.
Teatterissa esitys Viimeinen juna länteen kertoo vuodesta 1944, kun armeija saa käskyn vetäytyä Itä-Karjalasta. Äänislinnan hotellin johtajatar ystävineen joutuu sekasortoon ja aikaa viimeisen junan lähtöön on enää vuorokausi.
Historiallinen näytös liikuttaa kovasti tällaista, jonka ei tule sodan tapahtumia aina ajatelleeksi.
Kaupungissa huokuu Oopperan tunnelma vaikka juhlat on tältä vuodelta jo juhlittu. Kaduilla ja rakennusten seinillä, jopa apteekin seinässä törmää ooppera-aiheisiin kuviin ja julistuksiin. Aino Acte, juhlien alullepanija, on saanut oman puistotien. Ravintolassa syödessä taustalla kuuluu klassista musiikkia. Vanha kasino, puukaupunki, satama ja puutarhaterassit. Ja tottakai Olavinlinnan suuri sisäpiha, konserttien näyttämö. Tykästyn kertakaikkiaan kaupungin ilmapiiriin. Kerran elämässä on kyllä päästävä Oopperajuhlille!
Jostain syystä petyn kun opas kertoo ettei Olavinlinnassa ole koskaan ollut kuningasta eikä siis hovia ja prinsessoita Höh. Kuvittelin sen saleihin ja pihoille jo ties millaista glamouria ja tarinoita. Mutta se onkin toiminut vain sotalinnanna. No menköön. On ainakin vaikuttava ilmestys kolmine tykkitorneineen.