Vähän vahvemmalla lääkityksellä mennään..

PÄIVÄ NUMERO 11.

...mutta mennään kuitenkin.
Heräsin kukonlaulun aikaan ennen herätyskelloa. Kerrankin aamulla aikaa suoriutua. 300 askelta ruokasaliin, salaattia. leikkeleitä, maustamatonta jogurttia, mysliä, yksi muna ja kaksi kuppia kahvia. Siis ei leipää eikä levitettä. Ihanat ryhmäläiset kysyvät kuinka tänään voin.
Venyttelyjumpan nimellä kulkeva tapaaminen oman jumpparin kanssa osoittautuu kuntopiiriksi, jossa riittää liikkeitä mistä valita. Jätän osan väliin, silti tunnin jälkeen on hyvä hiki.
Suurin osa omasta ryhmästäni lähtee huomenna, joten alkaa olla tapaamiset lopun edellä.

Lääkärin luennolla aiheena on alaselän vaivat, joka ei koske varsinaisesti itseäni mutta kiinnostaa. Alkuun saadaan tylsiä kalvoja nikamista latinankielisine nimineen. M. erecton trunci on sitten selän ojentajalihas, jos joku ei sitä aikasemin tiennyt. Monotonisella äänellä puhuvan lekurin kalvot kertovat myös, että manipulaatiosta on tutkimusten mukaan yhtä paljon apua selän hoidossa kuin harjoittelusta. Tupakointi lisää selkävaivoja, koska se huonontaa verenkiertoa nikamiin.
Ja seuraavaan tietoon minä ainakin uskon kympillä: tutkimusnäytön mukaan HIERONTA vähentää alaselkäkipuja ja lisää toimintakykyä yhdistettynä terapiaharjoitteluun. Nyt on jumpparin turha enää tulla sanoon, ettei voi hiaroo kun ei siitä oo mitään hyötyä. Nih.
Iltapäivällä vedetään ulkolenkki ah niin raikkaassa Punkaharjun ilmassa. Kävelykaverini kokeilee ens kertaa sauvoja ja riemastuu. Löytämisen iloa on kiva seurata. Ihan samalla lailla löysin itekin sauvat pari vuotta sit.

Loppupäivästä on vuorossa voice massage-hierontaa. Luulin sen olevan jotain ihanaa hihhulihommaa mutta ei. Voicea käytetään laulajille ja puhetyöläisille ja kait siinä avataan ääntä tai jotain sellasta. Mua hierotaan ihan normisti. Ilmanko ei paljoa laulata illalla karaokessa. Kysäsen hierojalta kuitenkin varuksi, saisko siitä apua myös kuorsaukseen. Ei kuulemma voi luvata mitään. Voi itku.