PÄIVÄ NUMERO 5.

Remppamiehillä oli tänä aamuna vasarointipäivä joka alkoi klo 7. Kyllä ketutti kun olis saanut nukkua vähän pidempään. Eka ohjelmassa tapaaminen maksaläiskän kanssa. Venyteltiin ja sain kuulla et reuma aiheuttaa muutoksia nivelissä. Toki hän selosti myös niskan pikkulihasten (rangan ja kallon välissä) aineenvaihduntaa.
Sain ekan pillerin uuteen verenpaineeseen. En edes lukenut sivuoiresivuja, ans katsoo tuleeko mitään.
Aamujumpan piti humoristinen miesjumppari ja hyvin pysyin rauhallisessa tahdissa mukana.

meidän ryhmä

Nyt viiden päivän aikana antoisimpia asioita uudessa paikassa on ollut ihka uusi reumaporukka. Meitä on ryhmässä neljä miestä ja neljä naista.
Naapurissa asustavat Maisa ja Kaarina (kaikki nimet on muutettu :), joiden kanssa olimme illalla karaokessa. Maisa on musta kymmenisen vuotta vanhempi pitkään reumaa sairastanut nainen. Kova puhumaan ja nauramaan. Maisa on niitä jokka vatvoo koko aijan mikä mua vaivaa, miks taas oon kipee, ja onkohan mulla ihan oikia lääkitys. "Miten se ny sillai", kuuluu leveällä tampereen murteella ja päälle kikatusta punaisten silmälaisen takaa.
Kaarina taas on reuhallisempi, laulaa karaokea ja sairastunut nivelreumaan vasta äskettäin. Hän potee myös sjögrenin syndroomaa. En oo ehkä koskaan nähnyt niin nauravia ja lämpimiä silmiä kellään kun Kaarinalla on. Niistä tulee iloiseksi itekin ja niitä jää tuijottamaan kun tyyppi hymyilee.
Kolmas nainen mun lisäkseni on Ritu, meistä pisimpään sairastanut ja ehkä huonokuntoisin, koska on jo ikääkin. Ritu puhuu avoimesti kaikki asiansa ja hukkaa ohjaajalta saadut paperit. Entinen opettaja. Tauti on pitkään kestoon nähden kohdellut Ritua hyvin, puhdistusleikkauksia vain tehty. Lucky her.

Miehissä löytyy moneen ikään. Persoonallisin on herra Herra kuulemma aikas vaikutusvaltaisessa asemassa ollut hyväntahtoinen mies. Sittemmin Parkinsonin tautiin ja äskettäin reumaan sairastunut Herra on saanut elämänsä takaisin aivoveritulpan jälkeen. Hän korostaa kaikille myönteisyyttä ja on itse hyvänä esimerkkinä. Siinä missä muut valittavat vaivojaan, Herra lohkaisee tilanteeseen sopivan vitsin ja pitää muut hyvällä tuulella. Ihan sydäntä lämmittää kun hän kehuu paljon vaimoaan.
Urheilija taas on meistä hyväkuntoisin ja symppis kaveri muutenkin. Hän sairastui selkärankareumaan saatuaan ulkomaanmatkalla bakteerin juomavedestä. Varmasti kova keikka kipuineen nuorelle Urheilijalle, mutta hyvin tuntuu sopeutuneen. Tällä miehellä on pilkettä silmässä, jos kellä.
Toinen nuorimies on hiljainen Puuhapete joka lähtee mieluummin lenkille kun istuu huilautumaan. Myös selkärankareumaatikkoja ja mun lisäkseni ainoa meidän ryhmästä jolla on vaikeavammaisen "status".
Vielä on Hoitsu joka sairastaa nivelpsoriasista ja on kohtelias naisille. Kun humpsahdin maanantaina tuulispäänä ryhmään kamoineni ja myöhässä, hän aukoi ovet ja katsoi etten enää eksy porukasta kun muut meni jo edellä. Vanhempi mieshenkilö.
Meitä on monta tarinaa ja ompas tosiaan ihgua toimia pitkästä aikaa ryhmässä.

Perjantaipäivän päätteeksi kokeilen täysin uutta hoitoa fysioakustista tuolia, joka on tarkoitettu rentoutukseen, verenkierron parantamiseen ja ehkäisemään nesteen kertymistä kehoon. Istutaan suureen laiskanlinnanmoiseen nahkatuoliin ja kahdella eri kaukosäätimennä säädellään tuolin toimia. Värinää tärinää ja aaltoja, jalkoihin niskaan selkään takapuoleen, tai joka paikkaan yhtäaikaa. Täst' mie tykkään.

Himmennetään valot, pistetään musiikki soimaan ja hyvää viikonloppua!

PÄIVÄ NUMERO 4.

Heräsin aamulla kukonlaulun aikaan, syy verikokeet ja kolesterolin mittaus klo 7.15. Kolmannessa kerroksessa rakennustelineillä roikkuvat ukkelit aloittavat poraamisen ikkunan takana näemmä samoihin aikoihin, joten automaattinen herätys on tiedossa vinttikammariin. Vääntäydyin unisena alakertaan, samalla mitattiin verenpaine mikä huiteli taas taivaissa.
Päivän ensimmäinen ohjelma on kuntosaliohjaus joka tehdään ryhmässä ja aikaa puolitoista tutia. Itelle suurin osa laitteista on tuttuja ennestään, enkä saa mitään oikein tehdäkään verenpaineen takia, joten toimin kuunteluoppilaana. Suunnittelin mielessäni et sitkun pystyn taas tekeen eli verenpaineet on kohdillaan niin teen vaikka mitä! Just joo. Jumppari neuvoi laitteiden käytössä meitä yhdessä ja erikseen.
Tänään huomasin maksaläiskän käyttävän paljon latinankielisiä nimiä esim selkälihaksesta puhuessaan sanoo ensin latinan kielisen nimen ja sitten...eli pitkä selkälihas. No kullakin tapansa. Maksaläiskän hyvä puoli on et hän kyllä selostaa asiat hirmu selkeästi muuten. Kertoo syyt ja seuraukset. Tein sivussa venytyksiä, istuin jumppapallon päällä ja vähän kepin kanssa liikkuvuusharjoituksia. Yläkropan liikkeille olis kolme hyvää laitetta, mutta en pysty niitä kipeiden niskojenkaan takia hyödyntään. Harmi.
Moni muu joukossa kertoi myös kipeytyneensä eilisistä testeistä. Jopa se entinen urheilija. Osa muista ryhmän jäsenistä kysyi multa kuinka laitteita käytetään. Neuvoin mutta maksaläiskä tuli samantien viereen hoitamaan homman, ettei tarvinnut alkaa ohjaajaksi kellekään.
Kaveri kysyi eilen illalla puhelimessa, onko täällä paljon autettavia ja pyörätuolipotilaita. Kyllä heitä on paljon, majoittuvat alakerrassa ja luulen et suurin osa on aivohalvaus tai neurokirurgian potilaita (en tiedä ees mitä eroa noilla on). Tosin aamulla tuli tässä meidän käytävällä vastaan kahdella kyynärsauvalla melko vaikeasti liikkuva nuorehko nainen. En suostuisi näin kauas majoittumaan, jos liikkuisin apuvälineillä. Tosin hissillä pääsee suoraa alakertaan mutta silti on vielä pitkää käytävää joka paikkaan. Apuvälineitä on myös tuolla käytävillä, mopoja, pyörätuoleja, rollaattoreita irrallaan. Ehkä niitä vois lainata. Ottaa joku päivä mopo alle ja baanalle! Seuraavaksi kuiteskin ravintoluennolle.

Ravintoluento oli hyvä sellaiselle joka ei ennetään tiedä, että reumaatikko tarvitsee monipuolista ravintoa. Paljon kalkkia ja D-vitamiinia, maitohappobakteereita ja kalaölyä. Aika mitäänsanomaton.
Luennon jälkeen oli vuorossa rentoutus paikassa nimeltä Huilaus ja oli kyllä nimensä veroinen. Säädettävät lepotuolit hämärässä luonnonvalossa, taustalla metsäisiä ääniä ja kauniita maisematapetteja. Rentotus olisi ollut täydellinen ilman maksaläiskän narisevaa ääntä rentoutusohjeineen.
Päivän päätteeksi lähdin urheilijan kanssa lenkille ja tulipa aika rankka keikka. Kiersimme läheisen metsäpolun joka olikin aikas mäkinen ja vaikka matkaa oli pari-kolme kilometriä niin olin hiestä märkä takasin tullessa. Kaveri jo pelkäsi et saa alkaa mua elvyttään kun saan sydärin matkalla. Upeat maisemat ja hyvä keli päällänsä.
Illalla käynti Kruunupuiston karaokeravintolassa, lasi punaviiniä ja unta palloon. Ei laulamista sentään.