Enjoy!

Vaihdoin blogin taustavärin vähemmän punaiseksi, kun joulukin meni jo :) Tunnisteet, kuvat, arkisto ym.löytyvät edelleen oikeasta sivupalkista, ne on vaan ainakin omalla näytölläni vähän piilossa.
Vanhemmissa teksteissä huomasin myös uuden sijoittelun heittäneen kuvia ja tekstejä sikin sokin, pahoittelut tästä. En jaksa (enkä ehdi!) kaikkia alkaa uudelleen korjaamaan.
Tänään erityiset lämpimät terkut Maijalle Lahteen, kiitos ihanasta palautteesta ja hyvää vointia!

Kävellen Seinen rannalla

Tällä reissulla on tullut ravattua vähemmän turistinähtävyyksiä ja enemmän puistoja, toreja, kirkkoja ja sivukujia. Olisi paljon kirjoitettavaa siitä, kun etsimme rukousnauhakauppaa Maraisissa tai kun osuimme keskelle tulipaloa Montparnassella ja katu oli täynnä nokinaamaisia raamikkaita palomiehiä enkä kehdannut pyytää heitä kuvaan (se oli muuten vanhan talon kattohuoneisto joka paloi, hui).

Normi-ihminen ottaa Pariisin haltuun kävellen, ei täällä välimatkat kumminkaan NIIN pitkiä ole. Parin-kolmen kilometrin säteellä keskustassa on valtavasti nähtävää, Louvre, Notre Dame, Pantheon, koko latinalaiskorttelit, Congorde, Riemukaari, Champs-Elysées....Ja tietysti Eiffel. Me käytämme kyllä aika paljon myös metroa, joka on melkein kolme kertaa halvempaa, kun julkisilla liikkuminen Suomessa. Ja aina vain jaksan hämmästellä sitä, että muutamassa minuutissa pääsee kaupungin toiselta puolelta toiselle pitkänkin matkan niin kätevästi (eli kauan ei joudu olemaan pois päivänvalosta :)

Kaikkein parasta on kuitenkin kävely joen rannalla; hienovaraista tirkistelyä veneissä asuvien ihmisten terasseille, vilkuttaminen ohi ajavien jokilaivojen pursuville turistilaumoille, itsensä hillitsemistä jos jonkinmoisessa vastaan tulevassa taidekaupassa. Siinä aika unohtuu ja kilometrejä kertyy huomaamatta.

Jos joku haluaa kuvia nähtävyyksistä, niitä löytyy paljon oikean sivupalkin kuvagallerian kansioista Pariisi 2010 ja 2011. Niitä katsellessa itekin hämmästyy, miten monia nähtävyyksiä täällä on aiemmin kierretty. Tämä reissu on erilainen.

Söimme kesän ensimmäiset torimansikat

Voisin tulla Pariisiin pelkästään torien takia.
Olen kirjoittanut toreista (marchés) aiemmin täällä, mutta on pakko sanoa vielä sananen. Missä muualla yhtä hyvin tutustuu paikalliseen elämään, kun torilla seuratessa kaupunkilaisten ostosten tekoa tai tehdessä tuttavuutta kauppiaiden kanssa.
Tällä reissulla tutuksi on tullut taas monia uusia toreja, mutta vielä riittää kierrettävää, onhan niitä täällä jotain 90.
Äkikseltään silmäys tarjontaan voi hätkähdyttää: tiskillä on juuri kynitty kana, vielä kynimätön kani, marsu tai kummallisen näköisiä eläviä äyriäisiä. Ja toinen toistaan värikkäämpiä vihanneksia, hedelmiä, yrttejä ja paikallista lähiruokaa. Mikä silmänilo! Vähän ennen sulkeutumista hinnat tipahtavat ja kasviksia voi saada tosi halvalla.
Torien aukioloaikoja on täällä lisätty viime vuosina vastaamaan kiireisten työssäkäyvien tarpeeseen. Iltatorit ovat auki aina puoleen yhdeksään saakka.
Isommilla toreilla on myynnissä vaatteita, huiveja koruja ja vaikkapa eri alueiden viinejä. Erikseen on kumminkin vielä kukkatoreja, vaatetoreja, lintutoreja, postimerkkitoreja, käsityömarkkinoita…

Pariisissa on kolme isoa luomutoria. Raspailin luomutorilla (yllä) kaikilla myyjillä on luomutuotteistaan aitoustodistus.(Marche bioloqigue Raspail, Boulevard Raspail avoinna sunnuntaisin klo 9-15)

Osa toreista on katettuja (couvert marchés) ja muistuttavat vanhoja suomalaisia kauppahalleja. Marché couvert Saint-Germain löytyy 4/6 Rue Lobineaulta ja on auki ti-la 8-20 su 8-13.30. Maanantaisin suljettu.
Puoli litraa mansikoita maksoi 3,50€ ja maistui makoisalta lähipuiston magnoliapuiden alla.

Muutamia yli-innokkaita poseeraajia lukuun ottamatta useimmat pariisilaiset ujostelevat, jos heitä pyytää kuvaan. Tämä Pariisin lähistöltä kotoisin oleva puhelias herra suostui kuvaan vasta kahden pyynnön jälkeen. Madagaskarilaiset korien hän kertoo olevan aitoa käsityötä. ( Place du marché Saint Honore auki keskiviikkoisin 12.30-20.30 ja lauantaina 7-15)

Sinetöimme rakkautemme

Kuten kymmenet tuhannet muut, mekin sinetöimme rakkautemme – nimittäin Pariisiin.
Seinen ylittävän Pont des Arts-sillan kupeessa on riippulukkoja myyviä rihkamakauppiaita, joilla kauppa käy. Me hankimme lukkomme muualta mutta yhtä kaikki. Nyt se on siellä muiden eri väristen, kokoisten ja näköisten, lukuisilla nimikirjoituksilla merkittyjen lukkojen seassa muistuttamassa, sitten kun dementia iskee, että täällä oltiin huhtikuussa 2013.
Ennen lukon kiinnittämistä käytiin tietysti tiukka keskustelu siitä, mitä lukkoon kirjoitetaan ja miten. Isäntä oli sitä mieltä, että teksti siihen täytyy kaiverruttaa suutarilla, jotta se kestää vuodesta toiseen sään vaihtelut. Minä taas, joka olen meistä se vähemmän perusteellisempi, totesin että musta tussi riittää. Kävimme jopa kysymässä läheiseltä suutarilta voisiko hän kaivertaa nimemme pieneen lukkoon. Vastaus tuli kyllästyneenä: ei ole sellaista mahdollisuutta. Joten tussi vei voiton. Perustelut tussin käytölle on käytännöllinen : täytyy tulla joka vuosi tarkistamaan onko teksti vielä tallessa ja tarvittaessa korjaamaan sitä 
Avaimet joka tapauksessa viskattiin Seineen, joten rakkautemme on nyt sinetöity.

Kävimme kokkareilla

Pariisin Brochantissa pääsimme tutustumaan myös kuuluisan ranskalaisen Jean-Pierre Seon taidenäyttelyyn. Työt olivat meikeläisittäin tyyriitä, 1500 eurosta ylöspäin, mutta kokemus antoisa. Värikkäiden taulujen aiheena muun muassa kaupunkimaisemat ja tanssiminen. Vaikkei taiteilija itse puhunut enkkua niin veikeä mukava vaimonsa kertoi meille töistä ja näyttelymatkoista ja kyseli mistä olimme ja mitä puuhaamme Pariisissa. Oi aina ystävälliset pariisilaiset!
Aika hassua tupsahtaa kukkaistutuksin ympäröityyn yksityiskotiin, kun paikalla on lähes vain ranskalaisia. Siinä sitten seurustelet pateepatonkien, viinin ja kippistelyn lomassa elekielellä ja yrität ymmärtää mistä puhutaan. Mutta hyvin se onnistui ja taulutkin ihastuttivat. Luultavasti ja toivottavasti saamme tämän sympaattisen taiteilijan näyttelyineen tulevaisuudessa myös Suomeen!


Tähän alimmaiseen ihastuin ikihyviksi.

Jos joku haluaa näitä teoksia itselleen niin taiteilijan nettisivuilta niitä löytyy lisää. www.jpseo.net

"Le jardin intetérieur"

Kävimme entisen joensuulaisen ja nykyisen turkulaisen Iris Kiiskisen näyttelyssä Pariisin Brochantissa. "Le jardin intérieur" eli Sisäinen puutarha"- näyttely ravitsi ainakin omaa sisäistä mieltäni täysin mitoin. Näyttely oli kauniissa pariisilaisessa yksityiskodissa ja tällaiset private selling-tapahtumat ovat hyvin yleisiä täällä. Tarjolla tavan mukaan viiniä ja purtavaa ja iloa kaikille aisteille.
Valoa läpäisevät kangasjulisteet ja muut tekstiilit sekä huoneentaulut kumpuavat kiinalaisen viiden elementin filosofiasta (vesi, puu, tuli, maa ja metalli), jossa nähdään yhteys luonnoilmiöiden ja vuodenaikojen sekä ihmisen henkisten ja fyysisten toimintojen välillä. Kankaalle siirretyissä upeissa luontoaiheisissa valokuvissa ja aurinkokuvioissa on tarkka järjestys ja oma merkityksensä kullakin.
Oli ihan pakko hankkia voimaliina meidän uuden kodin pöydälle!

-Iris 10 years in Paris- näyttely kertoo hienosta saavutuksesta. On ilo ja kunnia nähdä omin silmin suomalaisen työn ja osaamisen kulkua maailmalla.
Iriskissin tuotteisiin ja filofofiaan voi tutustua lisää nettisivuilla
http://www.iriskiss.fi/
Tai facebookissa

Pariisin kevät

Ihminen olisikin luotu onneen?
Niin sen täytyy olla.

(kirjailija Leena Rantanen)

Specialités finlandaises

Iltapäiväkävelyllä pienen etsimisen jälkeen löytyy iloksemme suomalainen käsityökauppa, jossa viehättävät naiset Sari ja Iris opastavat meidät Pariisin saloihin. Olen hypähtää hämmästyksestä kun Iris kertoo olevansa entinen joensuulainen! Juttua riittäisi vaikka kuinka paljon, niin loistavaa on tavata suomalaisia osaajia täällä paikan päällä. Saamme kaupasta vielä mukaan suomalaisittain säilöttyjä valkosipulisuolakurkkuja (ihania!) ja kutsun taidenäyttelyyn. Ja koska meitsi potee pussukkahulluutta, on ihan pakko ostaa yksi kangaspussukka ja uusi kauppakassi.

koti-kauppa sijaitsee 17.kaupunginosassa, jonka kortteleissa näkee aitoa pariisilaiselämää. Osoite 3 rue Lemercier. Metro Place de Clinchy. Kaupan tuotteisiin voi tutustua netissä:
http://koti-boutique.blogspot.fr/

Pikkumuseoita

Ihan meidän asunnon lähellä on kolme turisteille vähemmän tuntematonta museota, joista yhteen kävimme tutustumassa. Musée Nissim-de- Camando on pankkiiri Moise de Camandon (1860-1935) entinen koti Monceau-puiston reunalla ja varsin loistelias kodiksi onkin. Täällä pääsee tutustumaan 1900-luvun alun pariisilaisten rikkaiden elämään. Kaksikerroksisen palatsin hienot huonekalut, astiat, kulta-ja hopeaesineet sekä veistokset ja talon suuret kaariholvet ovat mielenkiintoista katseltavaa. Pariisi on täynnä näitä upeita yksityistaloja (hótel) ja pääsipä kerrankin tutustumaan yhden niistä sisään.
Lähitienoolla satuimme vielä kiertäville antiikkimarkkinoille, mutta jätimme kumminkin nuo 1800€ maksavat tuolit ostamatta.

Jardins des Tuileries

Pariisi ilman penniäkään

Tässä kaupungissa ei tekeminen lopu, eikä kaikesta tarvitse edes maksaa. Hótel De Villetten ilmaiset näyttelyt kannattaa bongata. Me osuimme Paris Haute Coutureen ja samalla tuli tsekattua tuo koristeellinen rakennus vähän tarkemmin sisältäpäin. Pierre Cardinin "Cible"-nimisessä mekossa vuodelta 1966 oli muuten jotain tosi tuttua. (toiseksi alimmainen kuva).
Näyttelyn jälkeen ohi Rue de Rivolin turistikauppojen ja Louvren ruuhkien kohti Tuileries-puistoa, joka on lempipaikkojani Pariisissa. Kestää monta tuntia kävellä muutaman kilometrin pituisen puiston läpi, jos haluaa tsekata jokaisen naispatsaan, miehen ja yksisarvisen, Rodinin teokset, Julius Cesarin...Upeita patsaita on ihan valtavasti.
Ilmaisen patsasnäyttelyn tuoksinassa puistosta on paljon penkkejä, tuoleja ja rauhaisia paikkoja istua syömään eväitä. Lapset uittavat puisia purjeveneitä pienissä altaissa ja leikkipuisto myös löytyy.
Kävelyä ihan ite teipatun polven kanssa (terkkuja jumpparille) tuli päivän aikana ainakin 5 kilometriä useasti levähdellen. Mutta mikäs siinä kun naama aurinkoon päin ja nautiskellaan askel kerrallaan!

Virgil Thompsonin sanoin:
"Parempi nähdä nälkää siellä
missä ruoka on hyvää
ja ihmiset miellyttäviä"